ei muuta

Jos tänään tekis sen ja poistuis tältä paskalta maapallolta. 

Kukkuu!

Heipparallaa rakkaat lukijani. Oon jo ollut  vähällä lopettaa koko blogin kun mulla ei ole koskaan mitään järkevää kirjotettavaa, mutta lupaan että kun tää kesä on ohi niin alan taas panostamaan 100% tähän.. Kun kesällä on kivempaa olla muualla kuin koneella niin blogien lukeminenkin on jäänyt nyt aika vähäiselle.. Kyllä mä ne kerran viikkoon yritän lukea mutta mulla on niin monta blogia mitä seuraan, niin en jaksa kommentoida mihinkään , joihinkin harvoihin kyllä! Mutta nyt ajattelin kuitenkin vähän päivittää teille pikasesti jonkunlaisia kuulumisia ees. 

Mähän kerroin tosta sotkusta mysteerin kanssa.. Ollaan saatu selvitettyä se ihan täysin ja yritetään yhdessä oloa vielä jos se onnistuis, tähän asti tää on mennyt paremmin kuin hyvin, mulla ei oo koskaan ollut tämmösiä fiiliksiä elämää ja tota ihmistä kohtaan! Toki meillä on nyt monta päivää mennyt ihan täydellisesti, niin en odotakkaan että koko loppuelämä menis tälleen samanlailla ilman minkäänlaisia riitoja tms. Mutta elän hetkessä, en jaksa stressata mistään tai muutenkaan, olenhan mä edelleen osastolla sh:n takia mutta mysteeri tukee mua kyllä! Se on lähes koko ajan ollut mun tukena paitsi tossa toi muutama viikko meni silleen, ettei oltu missään tekemisissä mutta sillekin on pätevät syyt. En jaksa harmitella mitään nyt. 

Mitä sitten noihin syömisiin tulee, jonkun aikaa mulla oli _TODELLA_ vaikeeta saada yhtään mitään syötyä ja sain koko ajan ''huutia'' siitä, että mun on vaan pakko! Mutta kuten tänään sanoin mysteerillekkin, että nyt kun on asiat hyvin niin tää syöminen on aivan erilaista, emmä siitä edelleenkään nauti mutta meen innolla syömään.. Mulla on nälkä ja haluan syödä oma-alotteisesti yms. Ehkä se on jo yks merkki parantumisen alkamisesta ;) PS: Mun paino on noussut huomattavasti täällä ollessa, että ehkä pääsen kohta kotiin. Toivon sitä jo niin kovasti nimittäin. Mysteeri käy joka päivä kylässä ja muutkin.

Eiköhän tässä ollut ne asiat mitä mulla on päällimmäisenä mielessä.. 

XOXO: Nansku

Moi!

Moikka kaikille jotka vielä jaksaa seurata tätä blogia, vaikka en olekkaan taas hetkeen päivittänyt mitään järkevää, tosin en oo koskaan kirjottanut mitään järkevää mutta kuitenkin :D En oo jaksanut taas vähään aikaan ees avaamaan koko bloggeria, (kauhee vaiva tiedän) Olen mä koneella kaikkea muuta tehnyt ja on käynyt mielessäkin, että pitäs kirjotella taas. Kukaan ei oo vieläkään viitsinyt laittaa mulle mitään ideoita mistä te haluatte, että mä kirjottaisin. Onko kellään nyt mitään mielessä? Kysymyspostauksenkin vois jossain vaiheessa toteuttaa kun siitäkin on jo ikuisuus aikaa kun oon viimeks sellasen tehnyt. 

Mä oon niin väsynyt, koko ajan ,mutta en saa nukuttua.. Asiat pyörii vuoristorataa mun pääni sisällä ja huoh, miten tää voi olla niin vaikeeta elää vaan normaalisti? Uudelleen syömään opettelu vie mun kaikki vähäiset voimat mitä mulla enään on kaiken muun jälkeen jäljellä.. Mä en tiedä auttaako tähän yhtään mikään terapia tai psykologi tms, koska mun oman pääni sisällähän tää paska on. Oon kuitenkin taas alkanut vähän tottumaan tähän, vatsa on koko ajan kipee ja olo on ku pingviinillä koska oon niin ähkyssä koko ajan, mun vatsalaukku on kutistunut olemattomiin ja silti mulle syötetään koko ajan ruokaa!! 

Ihmiset jotka ei oo kokenut millään tavalla tätä samaa, koittaa tolkuttaa mun päähän että oon aikuinen ja syöminen on pakollista, et ole läski tms. Mun mielestä jokainen vois kuitenkin tarkastella omia asioita ja pitää huolen niistä. TOKI ymmärrän, että jotkut on huolissaan, mutta emmä pysty tosta noin vaan muuttamaan mun ajatuksiani, tai sitä mitä mä näen peilistä!!  En vaan nää niin samanlailla kuin muut ihmiset.. Näkeekö kukaan toisen ihmisen kanssa samanlailla miten joku näkee itsensä? Osaan selittää hyvin, mutta etteköhän te ymmärrä mitä mä yritän tässä tarkoittaa. 

Mutta eipä mulla kait muuta nyt tähän hätään ole.. Koitan tässä taas jaksaa kirjotella... 

XOXO: Nansku

wääää

Mä päätin viime yönä, tai aamulla oikeestaan kun valvoin taas.. Että postaisin tänään ainakin vähän mun kuulumisia teille. Mut mulla on taas sellanen angsti/itseinho etten mä jaksa nyt kirjottaa yhtään mitään. Parit viillot tehty taas käteen ja kohta elämä hymyilee taas. Tää on jotenkin niin raastavaa kun näitä angstikohtauksia tulee. 

XOXO: Nansku