Sekametelisoppa

Mun mielipiteet paranemisesta vaihtelee lähes jatkuvasti. en tiedä itsekkään näköjään mitä haluan, vai haluanko mä oikeestaan yhtään mitään? Mun niveliä ja joka paikkaa särkee koko ajan, oon myöskin ihan tajuttoman väsynyt koko ajan! Syömiset on tän viikon mennyt kaikkien muiden paitsi mun mielestäni todella hyvin. Toissa päivänä oksensin tahallisesti ja viilsin pari pientä viiltoa mun reiteeni... läskeihin!! oon edelleen ihan ihranen ja turpoon vaan turpoamistani!! Tää on ihan mielipuolista suorastaan,etten tiedä mitä mä haluan tän sairauden suhteen!! En ees tiedä onko tää mun mielestäni mikään sairaus!!

xoxo: nansku

Jottain

Tänään aamulla oli jotenkin ihan mitään sanomattoman paska olo, mutta kyllä se siitä sit muutamien itkujen jälkeen helpotti taas ja sekin vaikutti kun sai noi välit ton miespuolisen kanssa taas kuntoon pienen riidan jälkeen. Mä oon kyllä joskus niin paskalehmä ettei mitään järkeä!! Pitäis pyytää tolta mieheltäkin anteeks käytöstä ja kaikkea muutakin, oikeestaan mun koko olemassa oloani! Mun täytyis opetella puhumaan enemmän tolle miehelle mun tunteistani. Siinähän se ongelma onkin, että pidän aina suuni kiinni sillon kun mun ei pitäis ja sillon kun sen pitäs olla kiinni niin se on auki!! 

Tänään oon jostain syystä hikoillut ihan kauheesti, aamulla kun heräsin niin lakanat oli ihan märkinä hiestä, johtu ehkä siitä että täällä hoidossa ollessani oon nähnyt joka yö melkeen ihan kauheen paljon painajaisia.. Herännyt aina säpsähtäen kauheessa paniikissa jne.. En tähän kyllä ajatellut edes kertoa noita karmeita unia! 

Mun pitäis alkaa vastaamaan itselleni kysymykseen ''haluatko sä ihan oikeesti parantua?'' Mutta mä en löydä tohon vastausta vaikka kuinka yrittäisin?! Multa on hoitajat ja kaikki mahdolliset kysellyt miljoonia kertoja ton kysymyksen.. Olenhan mä yrittänyt, en oo montaa kertaa oksentanut täällä ollessani ja oon syönyt jokaisella ruokailulla, muutaman kerran kauheen tappelun kanssa mutta syönyt siltikin. Mun täytyis kuulemma olla erittäin ylpeä tosta saavutuksestani ja kyllähän mä olenkin! Mutta jotenkin tää tuntuu vaan oudolta.. Mun elimistö ei oo edelleenkään tottunut tähän että syön yhtäkkiä näin paljon oksentamatta! 

Ajattelin nyt tehä tämmösen lässytyspostauksen taas tylsyyksissäni samalla kun kattelen yhtä ohjelmaa :D Mutta tulipahan päivitettyä tätäkin blogia vähän pidemmälti tällä kertaa.. 

Oon kirjottanut yli 150 kirjotusta tänne blogiin ja kävijöitäkin on vaikka kuinka paljon , oon vähän hämmästynyt tästä blogin ''suosiosta'' mitä tää on saavuttanut lyhyessä ajassa. Oikeestaan jos totta puhutaan niin sama se vaikka tätä ei lukis kukaan koskaan, mutta teidän lukijoiden kommentit jaksaa tsempata mua eteenpäin koko ajan vaikka kuinka :P Ja suurempaakin suurempi kiitos teille <3 

XOXO: Nansku

Mä oon paska ja pilannut kaiken!!

mä haluun olla sun, en kenenkään muun
käydä kainaloos nukkumaan ja tuntee sun
hengityksen ihollani 
ja kertoo sulle miten välitänkin ja miten rakastan mä sua
kun kuulen sun äänesi päässäni huutavan
tule mun luo, ja halaa mua lujaa
mun tekis mieli sulle kaikki tää kertoa
mut pelkään että karkotan sut pois mun luotani..

Mulla on sellanen tunne, että voisin vetää ranteet auki ja antaa veren vaan valua pitkin lattioita välittämättä asiasta        yhtään mitenkään!!

Mulla ei mee mitenkään häävisti tällä hetkellä.. Oon vähän kipeenä ollut pari päivää ja eilen oksensinkin :s Eilen nukuin 5h päiväunet (kahdessa osassa kylläkin) ja sitten 11h yöunet, että ei oo ainankaan unenpuutteesta kärsitty ollenkaan. Nyt väsyttää ihan tajuttoman paljon ja silmät meinaa mennä kiinni vähän väliä. Ajattelin vaan tässä blogeja lukiessani tulla vähän päivittämään tätä omaani välillä! Syömiset on mennyt todella huonosti ja ruokaa ei tunnu ainakaan hoitajien mielestä menevän tarpeeks alas, vaikka musta tuntuu, että sitä menis ihan liikaa koko ajan. 

Vaava on käynyt täällä murun kanssa joka päivä ja molemmat voi hyvin ja oottaa mua kamalan paljon kotiin, tänään vaava meni mun vanhempien luokse taas :) Mieskin pääsee siis vähän tuulettamaan päätään tästä kaikesta.. Meil on ollut aika paljon taas turhia pieniä riitoja koska mä oon stressannut näistä kaikista asioista tässä koko ajan ihan tajuttoman paljon ja mun elämä tuntuu muodostuvan vaan syömisen ympärille ja sille, että jos en saa elämääni ja syömisiäni kuntoon niin en pääse kotiin mun rakkaiden luoksekkaan. 

Tästä tuli nyt tämmönen pikanen postaus kun oon ihan sairaan väsynyt.. Päiväunille siis :D

XOXO:Nansku

tylsää!

Täällä on niin tylsää, etten tiedä miten päin olisin. Oon katsonut kaikki maholliset leffat, lukenut koko netin läpi + lehdet ja kirjat. Mitähän sitten tekis? Yritin jutella tänään yhen tytön kanssa, mutta se ei selvästikkään halunnut jutella mun kanssa kun luikki aika nopeesti karkuun siitä keskustelusta :D Mietin vaan, että olis vähän helpompaa ja tekemistäkin jos olis joku ihminen jonka kanssa vois jutella täällä ja viettää aikaa.. Pyysin, että mies kävis ostamassa muutaman kirjan mulle tällä viikolla niin olis sitten ainakin jotain muuta kuin kattoon räkimistä :!!

Tästä tulee nyt tämmönen tylsä postaus kun mulla ei oo vaihteeks mitään tekemistä, toivoisin et joku tois mulle kasan pillereitä niin vois nukkua koko loppuvuoden! ehkä mä heräisin parantuneena sitten!

Kaikista suurin pelko on, että mun rakkaat ihmiset hylkäis mut ja jättäis nyt just kun tarviin niitä kaikista eniten! 

Musta tuntuu, ettei mun olis kannattanut kertoa kaikkia ajatuksiani tolle hoitajalle ja psykiatrille tän päiväisessä keskustelussa.  Mulle tuli sellanen olo, että ne kuvittelee mun olevan ihan seinähullu ihminen vaikka tiedän, että on varmasti hullunpiakin ajatuksia ihmisillä joita he ''hoitavat''. EN viitsi edes tänne kirjotella niitä asioita mitä mun päässäni liikkuu,!

 mun tekis mieli lähteä menemään täältä.. Mua ärsyttää sellanen, että mua määräillään asiassa kuin asiassa, oon jääräpäinen ihminen muutenkin niin voitte kuvitella onko mun helppo sopeutua siihen kun joku käskee mua johonkin käytännönasioihin.Miljoonat ihmiset on sanonut mulle, että mun täytyis oppia joskus antamaan periksi.. 

Mun omakuvani on edelleen vääristynyt todella pahasti, muut täällä kattoo että oon ihan kauheen hoikassa kunnossa. Eilen viimeks mieskin kerto käydessään että oon niin kauheen pikkunen ja hentonen. Miks musta ei tunnu tolta? Musta tuntuu siltä että mulla olis 100kg ylipainoa jokaisessa ruumiinosassa.. Mun olo on ihan törkeen raskas koko ajan. Aina kun oon syönyt niin mun keho painaa joku 200kiloa enemmän kuin normaalisti. Joka paikka on kipeenä ja täynnä mustelmia! Huokaus, miksen mä voi näyttää hyvältä? Miks just kaikki muut on paljon kauniimpia kuin minä? Miks musta on pitänyt tulla tämmönen sotanorsu!?

Toisaalta ihan hyvä, että oon täällä niin en pääse ahmimaan ja oksentelemaan kuten yleensä, mun on tehnyt monta päivää mieli kaikkea suklaata ja muuta paskaruokaa!! Mietin just, että pääsenköhän mä koskaan näistä mielihaluista eroon? Entä jos sitten kun lähen kirjaan itseni ulos täältä niin alotan taas tän saman? Ahmin,oksennan, yliliikun ja lopulta lopetan syömisen. Tää on nyt nimittäin toinen kerta kun oon hoidossa anoreksian takia... Omasta päästähän tää on kiinni, että onnistuuko tästä parantumaan, omasta tahdosta ja kaikesta muusta tommosesta. Mietin myös, että lopettaisinkohan näiden laihdutus/anoreksiablogien lukemisen siks aikaa kun oon täällä, että pääsisin vähän selkeyttämään omia ajatuksiani? Mutta, emmä taida nyt ainakaan lopettaa ihan tekemisen puutteen takia :---D mainio syy ei voi muuta sanoa!! 

XOXO:NANSKU!

ÄH!

Tunnen itseni niin epäonnistuneeks, ruuan kanssa on ongelmia ihan koko ajan. Mulle tulee syömisen jälkeen niin huono olo että tekis tosiaan mieli vajota johonkin maan alle kokonaan! Naurettavaa, että tän ikäsen ihmisen pitää pelleillä päivän selvillä asioilla! Mua ahdistaa täällä oleminen, mä haluan kotiin mun rakkaiden luokse .. Oon viime päivinä puhunu koko ajan että luovutan ihan just mun loppuelämäni anoreksialle, emmä jaksa enään koht taistella sitä vastaan kun ei musta oo siihen! Mun miehen mielestä on hyvä, että edes yritän laittaa asioita kuntoon ja sit kun saan ne kuntoon niin pystyn alottamaan kaiken alusta TAAS puhtaalta pöydältä. Se puhuu koko ajan siitä miten mä onnistun tässä taistelussa ja itse puhun luovuttamisesta :D Ilman tota ihmistä mä olisin luovuttanut jo ajat sitten!! 

Onneks mun omahoitaja on todella ymmärtäväinen ihminen ja puhun sille päivittäin mun tuntemuksista.. Aamupala on kaikista vaiken ja kun haistankin sillon ruuan niin nousee oksennus kurkkuun ihan samantein, en oo koskaan opetellut syömään aamupalaa mutta nyt mut pakotetaan siihen!!!! Tänään  yökkäilin puolisentuntia sen syömisen jälkeen mutta sain kuin sainkin pidettyä sen sisälläni. Pari kertaa on kyllä käynyt silleen, että oon oksentanut kun oon väkisin tunkenut sen paskamössön mahaani eikä se oo pysynytkään siellä!!

Paino on laskenut jostain syystä,(oon ylittänyt reippaasti mun tavoitepainoni ja sellasella sairaalla tavalla oon onnellinen siitä,enkä tahtois edes lihota grammaakaan). vaikka oon YRITTÄNYT syödä..Tääl ei vaan auta sanoa, että ei oo nälkä kun sillon kun on ruoka niin todellakin syödään!! Ei mitään vastaväitteitä, oon kyllä muutamat kerrat yrittänyt että en halua syödä ja plaaplaaplaa, mutta ei se toimi!! Mulle tulee vaan vatsakipeeks jokaisen ruokailun jälkeen, sen takia kun mun elimistö ei oo edelleenkään tottunut tähän ruokarytmiin.

Mä en vaan haluais olla epäonnistuja.. Mä haluaisin kotiin samantein! Vaava on oppinut taas paljon tässä pienessä ajassa kun en oo ollut katsomassa häntä 24/7  vaikka joka päivä näänkin ja voi sitä pikkusta miten innoissaan hän on kun pääsee äitin syliin <3 Mulle tulee noita itkuja niin paljon varsinkin kun mun rakkaat tulee kattomaan mua ja lähtee täältä. En oo koskaan ollut mun rakkaistani näin paljon erossa kuin tällä hetkellä oon ollut.. huokaus, ehkä mä joskus pääsenkotiin. 

Ajattelin nyt vähän näitä kuulumisia listata tähän kun en ollut taas hetkeen kirjoitellut, yritän taas jossain vaiheessa kirjottaa jotain ja toiveita saa laitella tottakai!

Taaskaan tää bloggeri ei suostu tallentamaan mun kirjoituksiani vaikka kuinka yrittäis....

XOXO: Nansku

Osastolla!

Moikka, vähän kuulumisia ajattelin nyt kirjotella kun on noi viime päivitykset ollut niin lyhyitä ja pikasia, etten oo niihin mitään ihmeellistä kerennyt kirjottelemaan. Joo siis tosiaan, oon nyt osastolla kuten taisin mainitakkin siitä niin tulin tänne eilen aamulla.. Täällä on ihan mukavat nää hoitajat tms.. Mutta mua ahdistaa kun kaikki muut ihmiset täällä on joku 4 kertaa pienempiä kuin minä. MITÄ IHMETTÄ MÄ TÄÄLLÄ TEEN KUN OON TÄMMÖNEN NORSU?? Todella ahdistavaa liikkua huoneestaan yhtään mihinkään mutta kait tähänkin tottuu.. syöminen on todella vaikeeta ollut viimeset viikot.. Ei meinaa maistua mikään ja jos maistuu niin sormet kurkkuun.. Miten se onkaan niin helppoa tunkea sormet kurkkuun ja oksentaa kaikki paska pihalle? Mä oon nyt muutaman päivän miettinyt syitä tähän, että miks ihmeessä oon koskaan ees lähtenyt tähän juttuun mukaan.. Kaikki syömisen kanssa pelleily on perseestä! 

Vaava on oppinut paljon.. se ryömii, konttaa, nousee tukea vasten seisomaan ja yks päivä se seiso jo ilman tukeakin olohuoneen lattialla.. Mulla on ihan tolkuton ikävä sitä vaikka näänkin hänet joka päivä.. Eilenkin mies kävi vielä kahteen kertaan tässä ja tänään hetki sitten lähti kotiin. Itku silmässä hänkin.. Jotenkin niin surkeeta että mä oon itse aiheuttanut tän kaiken.. Mä satutan mun läheisiä ihmisiäni niin paljon etten pysty sitä ymmärtämään edes itse. 

Keskustelin näistä mun omahoitajani kanssa joka on syömishäiriöstä parantunut noin 35-vuotias todella kaunis ja normaali painoinen nainen jolla ei ole enään mitään ongelmia syömisen tai oman kroppansa kanssa. Joku kymmenen mun läheistä ihmistä on huutanut mulle, että haluanko mä tosiaan tappaa itseni tähän? Joka kerta oon totuudenmukaisesti vastannut, että en todellakaan.. Mutta taas kerran helpommin sanottu kuin tehty. 

Mulla on täällä osastolla paljon enemmän aikaa miettiä kaikkia asioita mun elämästä kuin normaalisti ja tuntuu, että näin muutaman päivän jälkeen pää halkee jo ihan kohta tähän kaikkeen.. Jos eräs ihminen näkee tänkin niin mulla on edelleen ikävä ja tuska.. <3

XOXO: Nansku

heippa!

Heippa, anteeks todella pitkä (melkeen viikon) tauko tästä bloggaamisesta, mutta tässä on sattunut nyt vaikka mitä. Oltiin tosiaan käymässä vielä siellä ulkomaillakin ja siellä meni ihan loistavasti, viini virtas ja silleen.. mutta ongelmat alko taas palaamaan kun palas takasin tänne kotisuomeen!! 

Huomenna osastolle, en tahtois. en oikeesti ollenkaan, mutta ei mulla oo vaihtoehtojakaan! viiden päivän aikana on menny yks paahtoleipä!! siinä kaikki, en vaan pysty syömään tms. 

Mutta mä kirjottelen taas myöhemmin lisää teille, ehkä huomenna tms.. 

XOXO: Nansku

:'(

http://vivas.fi/talta-nayttaa-erittain-paha-anoreksia-videota-ei-suositella-herkimmille/

Ei otsikkoa!

Mitä mieluisimmilla hakusanoilla haettu tätä mun blogiani googlesta :D ''vitun huora, läski huora, lehmä, läskinen nainen, tunnen iteni paskaks, very tall bbw amazon, vitun läski, jne.. Joo tästä blogista kyllä ei löydy tota huoraa mutta muut saattaa löytyä :DDD Mitä ihmettä oikeesti ,mä aloin vaan tilsistyneenä kattelemaan noita juttuja.. aika mielenkiintosia kyllä! ;) En taaskaan saa unta ja mietin että mitä tekis niin ajattelin pienen pienen postauksen kirjottaa teille. voisitte rakkaat lukijat laitella jotain (ei kauheen henk.kohtasia) postaustoiveita vielä kun kirjottelen tätä blogia, Mietin että pitäsköhän sitten taukoa noista anoreksiablogeista ainakin sen ajan kun oon hoidossa, vai enkö pitäis :D ? 

en tiedä mitä mun kannattais taas tehä kun kaikki tuntuu jotenkin muutenkin kauheen ja hirveen turhauttavalta. Muutama päivä on sujunut ihan hyvin, kunnes eilen illalla alettiin puhumaan muutamista menneistä asioista ja sain sitten miehen itkemään, en oo koskaan nähnyt että kukaan mies itkis niin hysteerisesti ja menin ihan paniikkiin ja rupesin itsekkin itkemään ja pläääh.. Kauheeta, mutta pakkohan noita asioita on vaan joskus oppia käsittelemään.. Kerroin siis yhdestä edesmenneestä suhteesta narsistimieheen joka käytti mua pahasti hyväkseen (kaikin mahdollisin tavoin) ja tottakai se koskettaa ihmistä joka musta välittää, musta taas tuntuu että mun tunteet on kuolleet tota juttua kohtaan ja tunnen ainoastaan vihaa. Puhdasta vihaa ja raivoa koko tapahtumia kohtaan ja sitä ihmistä kohtaan joka ne tapahtumat ja muut on aiheuttanut!! En ole halunnut ajatella koko asiaa oikeestaan moneen vuoteen ja  eilen se pulpahti jostain mun mieleeni taas :s Mutta saatiin nyt miehen kanssa puhuttua noi asiat halkipoikki ja pinoon niin ei oo silleen mitään stressiä siitä ainakaan, toistaseksi :> 

Mitähän sitten, syömiset on mennyt ihan jees.. tai miten sen nyt ottaa.. Lähinnä salaatti/kasvissoselinjalla olen mennyt mut syönyt kuitenkin paitsi tänään.. Tänään lähdin mun kämppiksen kanssa shoppailureissulle toiselle paikkakunnalle ja sitten sain kauheen pyörtymiskohtauksen taas kassajonossa, sen takia kun en ollut syönyt saatikka sitten juonut yhtään mitään. Alan nyt itsekkin taas heräilemään tästä koomasta, että täytyis tosiaan alkaa jotain tekemään tän sairauden suhteen!! Mutta osastopaikkaahan tässä ootellaan, ei tosin kovin innoissaan mutta kuitenkin.. 

Nyt mä yritän kömpiä ton miehen viereen takasin nukkumaan, söin vähän kalasalaattia tossa ja join kupin kuumaa kamomillateetä, jospa vaikka sais sitten unta. Kaikista huolettavinta tässä unettomuudessa on se, etten edes päivisin ole nukkunut. Viime yönä nukahdin joskus näihin aikoihin ja heräsin seiskalta aamulla syöttämään vaavaa..!!

Että kauniita unia kaikille <3

XOXO: Nansku

minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä!!!!