Turhauttavaa

Mä en jaksa mitään ja kaiken lisäks oon totaalinen idiootti ollut taas... Ei tää paraneminen ookkaan niin helppoa kuin ravitsemusterapeutti ja muut ämmät antaa ymmärtää.. Mulla ei ole ees kiinnostusta parantua ollenkaan niin miten mä voisin päästä tässä alkuun o.O Kaikki tuntuu jotenkin kauheen raskaalta, kun oon syönyt lähen muka koiran kanssa pihalle vaikka todellisuudessa ei koiralla oo mitään hätää edes ulospääsemisen kanssa :D vaan sen takia mä sinne ulos menen et voin oksentaa johonkin tienvarteen kaikki paskat mitä oon suuhuni tunkenut, ja juosta niin paljon että tulee ihan tajuton hiki ja tuntuu ,että henki lähtee samalla sekuntilla. Se tunne on jotenkin ihan mahtava, ei tiedä kuoleeko siihen paikkaan vai tokeneeko siitä kuitenkin.

Anteeks kun en oo kyennyt kirjottelemaan teille yhtään mitään tänne. Tää on nyt toinen postaus tänään kun tossa aikasemmin piti vähän purkautua muutamalla sanalla taas :D Mulla on toi viime viikko ollut suorastaan yhtä helvettiä, sisko raivos mulle että mun on pakko alkaa syömään.. Yhtä tappelua kaikkien kanssa ton vi*un syömisen takia!! Mä en ymmärrä miten  se on niin kauhee ''ongelma'' kaikille jos mä en syö just sillon kun olis jotain ruokaa tarjolla tai muut syö. Mä en ensinnäkään tykkää siitä, että mua kytätään kun mä syön.. Jos syön niin syön yksin ilman tuijottavia silmäpareja mun vieressäni! Mä en tykkää siitä että esimerkiks nyt kun tulee joulu niin syödään koko perhe samaaan aikaan ja kytätään koko ajan kun toiset syö.. Oksettavaa, ahdistavaa ja kuvottavaa!!

Mä lupasin lopettaa sen viiltelyn.. MUTTA mä en tosiaankaan onnistunut siinä, mun toinen käsi on ihan kauheessa kunnossa :/ Onneks on kylmät ilmat et voi pitää pitkähihasta päällä ihan koko ajan ilman että kukaan alkaa ihmettelemään mitään. Mutsi on sellanen , että se tyyliin tutkii mun kädet joka kerta kun nään sen, nyt oon vakuutellut sille että oon lopettanut viiltelyn ja se ei oo tarkastellut mun käsiä varmaan vuoteen ainakaan! Onneks.. toivon ettei nyt ala ees tutkimaankaan, en kyllä niin kauheen useesti onneks edes nää sitä.

Mitä tohon mieheen tulee  niin oon ollut taas ihan kauhee kusipää! Mutta en nyt siitä ala angstaamaan tässä vaiheessa enempää, kertoilen sitten joskus kun mulla on aikaa enemmän.. En oo syönyt tänään enkä eilen mitään ja nyt lähen treeneihin,.. Huomenna olis punnitus, mutta onneks sen voi perua vielä -.-

Oon laihtunut kaks kiloa vaikka musta tuntuu, että  mun mahaan on kerääntynyt ihan sairaanmoinen rasvakerros joka isontuu ja isontuu vaan päivä päivältä enemmän ja enemmän. Reidet on paksut ja hyllyvät.. Kädet on niin läskit ettei vaatteet mahdu päälle edes kun puristaa joka paikasta. tää on ihan kauheeta miten joku voi olla näin ihranen???!??½?½?½?!?!?!?! En saanut nyt kuvia laitettua tähän postaukseen, mutta laittelen sitten kun saan ne koneelle, oon hävittänyt taas yhen jutun ja joku päivä toivonmukaan hävitän vielä itseni. Jos toi mies käy lukemassa tätä niin haluan sanoa sille, että mä rakastan sua enemmän kuin mitään koskaan ja , että oot tärkee vaikka olenkin ihranen paskaklöntti joka ei osaa kertoa sitä oikein vaan tekee aina kaiken just niin kuin ei pitäis tehdä. Oon pahoillani kaikesta!!

xoxo: Nansku

!

Plaah mitä paskaa!!

Ahdistaa,ahdistaa ja ahdistaa..

Pahoittelut etukäteen, että tää sisältää niin paljon angstausta taas kaikesta mahdollisesta! Miks kaikki puhuu koko ajan ruuasta, pitäis tehdä ruokaa, pitäis syödä ruokaa, pitäis käydä ostamassa ruokaa tms.. Mua on tänään taas ahdistanut sanakin RUOKA! Söin mä muutaman haarukallisen eilistä kinkkukiusausta ja pari palaa tomaattia.. Siinä taas kaikki, koko päivän ruoat.. Kaikki sanoo ''Nansku sun on pakko syödä, yritä edes'' Kyllä mä sen edelleen tajuan, että hyvää kaikki vaan tarkottaa.. Ykskin kaveri sano just että ''Nansku kulta, jos sä et syö.. sä et pysty elämään'' niin mä tiedän myöskin sen.. Muttamutta, tiedän myös sen että mulle tulee huono olo kun syön.. Rasvanen ja läski olo!! On mulla nyt muutamana päivänä ollut kauhee nälkä, mutta se menee ohi kyllä ajan kanssa -.- Vaikka emmä voi jättää taas syömättä!! huokaus, pakko se on vaan taas raahautua jääkaapille ja ottaa sieltä jotain ruokaa, pyöritellä sitä lautasella ja maistaa edes haarukallinen.. Tekosyitä löytyy, pitää tehdä töitä, en kerkee syömään.. Pitää hoitaa vauvaa.. Pitää myöskin vähän opiskella (jota teen kotona). Niin eihän tässä kerkeä missään välissä syömään...Aina kesken ruokailun toivon, että vauva herää tai jotain muuta ettei mun tarvitsekkaan syödä just sillon.. sitten pääsen livistämään hyvällä tekosyyllä siitäkin asiasta. :p Mutta miks noin pienestä asiasta tehdään niin iso asia loppujen lopuksi?

Sitten toinen asia mistä mä haluan puhua, on se.. että miks pitää tapella koko ajan, siis ihmisen kanssa jota rakastaa ylikaiken,luulis ettei ota mitään herneitä nenukkaan yhtään mistään kun haluaa, että molemmilla olis hyvä olla..?? Miks mun pitää ihan ihmeellisistä asioista ottaa herne nenään, toinen on naimisissa ja mä vingun ja valitan kun hänellä ei ole aikaa mulle, itseppä olen menny rakastumaan siihen.. oon paska ihminen!!.. Kirjotin tostakin jo aikasemmin tänään mutta mua ahdistaa se!! Oon väsynyt, ärtynyt ja kiukkunen koko ajan ihan joka asiasta... Ymmärrettävää kait tämmösissä olotiloissa on se, että suuttuu pienistä asioista.. Mul on niin kauhee ikävä että taidan taas päästää muutamat kyyneleet tässä.. :D varmaan monet ihmettelee, että miks mä en halua kertoa sen enempää itsestäni.. Sen takia koska mun suhde tähän mieheen on vähän erikoinen.. Kerroin aikasemmin , että hän on naimisissa tms.. Ja en halua sen takiakaan kertoa itsestäni mitään yksityiskohtia koska koskaan ei voi tietää jos joku läheinen ihminen eksyy lukemaan tätä niin täällähän on kaikkea mahollista mun syömisistä ja kaikesta o_o joten ajattelin, että parempi pysyä ihan anonyyminä!  En halua nimittäin, että ykskään mun läheinen ihminen alkaa tajuumaan miten mä ajattelin ruuasta ja miten suhtaudun siihen, yhdelle ainoalle ihmiselle olin tämän blogin näyttänyt ja hän on se maailman tärkein <3 Lapseni lisäksi siis. 

Mun pitäisi tehdä töitä ja yksi kouluprojektikin täytyis saada valmiiksi mahd. pian. Mulla ei oo vaan tällä hetkellä kiinnostusta siihen ollenkaan.. Tykkään tosta mitä opiskelen, mutta joo.. ohan tää vähän rankkaa tehdä töitä, opiskella ja hoitaa pientä vauvaa.. Mulla on maailman ihanimmat ''kämppikset'' jotka auttaa mua jaksamaan ja maailman ihanin miesihminen josta tiedän, että hän on huolissaan mun jaksamisesta ja hyvinvoinnista todella paljon.. Mutta mä en taida ottaa kaikkea mun läheisten sanomisia ihan tosissaan? Toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään.. ''juujuu''! Mut silti musta on maailman ihaninta kuulla, miten joku rakastaa mua ihan kauheen paljon.. Ikävöi tms!! 

 Ajattelin nyt syödä niin paljon karkkia , että yrjöön oikeesti.. Musta tulee läski.. Ootteko nyt tyytyväisiä!! 

xoxo: Nansku  

Viikonloppu!

Jospa nyt vähän kertois tosta viikonlopusta nyt sitten kun sitä tossa aikasemmin lupailin, että tuun sunnuntaina viimeistään kertomaan miten se meni... Perjantaina mun piti tyttöporukalla mennä leffaan, mutta se peruuntu ja sitten vedinkin kännit.. Joo vaikka olen äiti niin kaipaan joskus vähän rentoutumista mutta kyllä mua vi*utti suoraan sanottuna kun kaikki meni ihan pilalle.. Ensin oli suunniteltu ummet ja lammet, että mitä ihmettä sitä tekis viikonloppuna ja sitten pam!! Kaikki peruttu...!!Eikä taaskaan edes omasta tahdosta! Sitten laitettiin kaikki suunnitelmat uusiks perjantain osalta ja nekin meni vähän per*eelteen sitten.. Ärsytti sekin kun olin ostanut päivällä kolme pussia karkkia ja sipsei ja kokista sinne leffaa! No joka tapauksessa vedin kuitenkin pullollisen viinaa ja lukuisia lonkeroita, en muista monta mut TODELLA monta -.- Ainakin lauantai aamuna kun heräsin niin oli vielä sellanen pienimuotoinen humalatila päällä.. Mutta kerrankos sitä, nyt en taas moneen kuukauteen ota huikkaakaan! Syömisten osalta toi perjantai meni aika heikosti, en todellakaan saanut syötyä kuin 3 paahtoleipää, margariinillä (mikä on mun mielestä todella vastenmielistä ja edelleenkin yritän jättää sen aina pois), metukalla ja juustolla.. Siinä oli koko päivän ruoat, sitten kun tulin himaan niin söin yhden juustolla ja kinkulla täytetyn kroisantin -.- Maitoa en taaskaan kulauttanut tippaakaan kurkusta alas.. Ja vi*tu munhan piti alkaa syömään niinku normaalit ihmiset, ei toi oo normaalia! Mä en olevinaan muka kerennyt syömään  missään välissä.. Tekosyitä tekosyiden perään.. Ja nyt mulla on siitäkin huono omatunto, että oon epäonnistunut taas jossain! huokaus!

Lauantai meni tosiaan hirveessä darrassa ja tärinässä, tekstiviestin kirjottaminenkin oli ihan kauheeta tuskaa kun kädet tärisi silleen että.. Tai oikeestaan koko kroppa tärisi, ei toivoakaan että olis hetken seisonut tai jotain -.- Mitäs sit, olin perjantaina soitellut mun koko puhelimen numerot läpi ja nyt sitten koko lauantain selvittelin kaikille että miks soittelin kahden kolmen aikaan yöllä! toi on rasittavaa.. Muutama jopa ties sen, että olin kännissä niin jätti vastaamatta onneks!! :D Lauantai illalla sitten olin niin ärtynyt kaikkeen koko maailmaan oikeestaan niin ton miehen ketä rakastan enemmän ku mitään niin tein taas kärpäsestä härkäsem ja puhelimet lens seinään... huoh, mä en ymmärrä miks mun pitää aina tehä tolleen , että päästän suustani kaikkee mitä sylkisuuhun tuo enkä mieti koskaan mitään vaikka joku sanoiskin siihen väliin jotain! idiootti minä,idioottien idiootti!! Sitten siinä riidan päätteeks taas viiltelin mun kädet kauheeseen kuntoon, TAAS. Mulla on niin karsee tapa toi oon yrittänyt päästä siitä mutta ei... aina kun tulee tommonen riitelytilanne niin taas tapahtuu noin mä en tajua miksen mä pysty hillitsemään itseäni vaikka kuinka yrittäisin ja tahtoisin, taas epäonnistuin.. oon epäonnistuja!! Tosin sekin, että noi lauantainsuunnitelmat meni uusiks niin vaikuttaa paljonkin asioihin.Naapurissa oli ihan hirveet teknobileet koko illan (lauantaina siis).. Kunnon paaaaardit -.- Mombasa soi niin että meiän seinät humisi oikein, onneks pikkunen on tottunut nukkumaan minkälaisessa vaan metelissä..Itse en saanut nukuttua kun oli ikävä tota miestä .. Joo ei mulla oo oikeestaan muuta sitten kerrottavaakaan siitä koska se toi päivä  meni tosiaan maatessa sängynpohjalla ja syömällä kaikkee mitä kaapista löyty :D makkaraa ja pekoniakin jopa...Ja sitten illalla tein vielä kinkkukiusauksen kun tärinäkin alko loppumaan siinä vaiheessa niin pysty tekemään jotain -.-  Emmä kyllä periaatteessa niin kauheesti edes syönyt kun aamulla oli kauhee olo ja sit päivällä söin ja illalla vähän.. Sitten kävin vaan saunassa ja kylvyssä :) 
Laitan teille siitä kinkkukiusausannoksesta vielä kuvan kun tuli sellanenkin otettua :D

Sitten tästä sunnuntaista mulla ei oo oikeestaan kerrottavaakaan, kotosallahan se meni.. Parilla lenkillä kävin juoksemassa koiran kanssa! Syömisten osalta tääkin päivä on mennyt enemmän perseelteen kuin mikään.. Mutta ei siinä, pakko kait se on yrittää taas jotain survoa sinne vatsaansa niin tulee parempi mielikin, vähän on pientä kiukuttelua havaittu taas ilmassa.. Oon siinä mielessä idiootti ihminen että jos en saa tietyltä henkilöltä tarpeeksi huomiota, niin mulla menee hermot ja koen ettei tää ihminen tykkää musta taas yhtään.. Että mä olen ihan kamala ja läski ihminen ja että se yrittää vältellä mulle laittelemasta viestejä tai soittamasta tms..  Huomiohuorako? o_O Olen kyllä joskus kuullut, et olisin sellanen mutta emmä koe itseäni sellaseks.. Mut mua joskus ärsyttää itseänikin tää mun käyttäytyminen mutta en mahda sille mitään.. :( Ehkä huonolla itsetunnolla on osuutta tohonkin asiaan.. Tosin tähän ikään mennessä olis luullut oppivansa jotain jo.. Mutta jos mä tästä lähtisin nyt syömään jotain niin kattellaan taas joku päivä, ehkä huomenna tai jopa tänään illemmalla! 

Päivitystä :)

Mä söin tänään ihan omasta syömisenhalusta, siis mulla oli nälkä..Ihan kauhee nälkä!! Mutta en syönyt mitenkään liikaa, että olis pitänyt tunkea sormet kurkkuun,enkä kyllä myöskään mitenkään ahminut sitä vaan söin ihan rauhallisesti ja vähän tutkien sitä ruokaa silleen, että mitä suuhuni tungen..  eikä mulla ollut edes syömisen jälkeen mitenkään huono olo vaan päinvastoin, tänäänkin tossa illemmalla meinas kuitenkin vähän kiukku tulla kun yritin syödä niin väkisin koko ajan tuli oksennus suuhun, mutta sinnikkäästi mä sen ruoan pidin kuitenkin sisälläni ettei se tullut ulos.. ehkä tää tästä nyt pikkuhiljaa alkaa tasaantumaan.. Pieniä annoksia ja useita kertoja päivässä.. Ku ei taas vaan laittais sitä silleen ettei oo nälkä ja sitten menee kaikki syömiset ihan perseelteen, jää aterioita välistä ja kaikkee muuta.. Olishan se aika päästä tosta hel*etistä jo pikkuhiljaa pois... Kyllähän tää parantumis prosessi vie aikaa , todella kauan ja varmasti tuun lannistumaan moneen kertaan tässä matkan varrella.. Ja mä kun olen tunnetusti vielä sellanen ihminen, että kaiken on tapahduttava sormia napsauttamalla tai mulla menee hermot. Olen kuitenkin onnellinen siitä että mulla on sairaan hyvät tukijoukot joka kyllä tukee mua koko ajan ja tarkottaa vaan hyvää vaikka ahdistavalta tuntuukin syömistarkkailut tms. Äiti soittelee päivittäin , että ootko muistanut syödä ja tuolle yhelle mussukalle kerron kyllä miten oon syönyt ja tulee sellanen JES mä oon onnistunut edes jossain asiassa ja saanut edes vähän edistystä tähän juttuun.. kun hän on tyytyväinen mun syömisistäni <3 Mulle on kauheen tärkeetä sellanen kannustus, että jaksan taas eteenpäin.. Oon välillä niin törkee jos joku selittelee miten mun pitäis syödä ja plaaplaaplaa, kun mua ei jaksa kiinnostaa se vaikka mä oikeesti pohjimmiltani tiedän sen että pelkästään hyvää jokaikinen ihminen joka puhuu mulle noin niin tarkoittaa..Lueskelin yhden naisen kirjoittamaa blogia syömishäiriöstä viime yönä ja siinä oli, ettei hän koskaan halua kuulla oman lapsensa suusta sanoja ''Äiti, miksi sä et koskaan syö'' Olen hänen kanssaan ihan 100% samaa mieltä tosta asiasta, mä en kestäisi sitä.. Mulla on nuori pikkusisko joka on ihmetellyt nimittäin tota asiaa monet kerrat.. Miksi sä,et syö? Ja kauhee kysymystulva alkaa.. Etkö sä tykkää siitä, mitä vikaa siinä ruoassa on, eikö sulla olekkaan nälkä..? Huoh, en jaksa tommostakaan enään.. Yleensä kerron kaikille hymy huulilla, että söin juuri ennen tänne tuloa niin en nyt jaksa syödä.. Enkä koskaan ikinä maailmassa halua samaa sairautta kenellekkään läheiselleni, varsinkaan omalle lapselleni!! Olisi ihan kauheaa nähdä miten hän kärsii siitä kun ei pysty syömään tms.. Hyi olkoon kun alko oksettamaan koko ajatuskin tosta asiasta! Kirjotin nyt tänään vähän pidemmän postauksen kun huomenna mulla onkin menoja heti aamusta alkaen joten kirjottelen sitten varmaan sunnuntaina tai jo lauantaina seuraavan kerran jos vaan jaksan :> 

Pitäkää hauska viikonloppu kaikki! hello!.. 

Rakkaus, mitä se on? 
-Sitä kun nauraa toisen jutuille maha kipeenä vaikka ne jutut olis ihan tyhmiä! <3

xoxo: Nansku kiittää ja kumartaa -.- 

Turhake

Käytiin sitten kaverin kanssa tossa syömässä.. Hyi miten ihminen voi tunkea tommosen määrän sapuskaan itseensä hymy huulilla, minä ensimmäisten joukossa söin kiltisti kaikki ruuat pois mitä eteeni tuotiin!! Vaikka puolessa välissä alko tuntumaan siltä, että kaikki ihmiset kyttäs kun ahmin kaksin käsin sitä mössöä naamariin.. Mulla on tänään ollut taas vähän angstipäivä, kaikki tuntuu liikkuvan vaan ruuan ja syömisen ympärillä vaikka mikä olisi.. Kaupassa käyminen on niin kauhee ongelma, että en tiedä miten sen tästä lähtien suorittaisin.. oon yrittänyt ettei mun tarvis mennä kauppaan mutta meillä on ns.kauppavuorot täällä.. Ostan yleensä niin paljon ruokaa kerralla että ei tarvii sitten seuraavalla vuorolla enään käydä -.- Mutta tänään sekin asia tuntu jotenkin ylikauheelta.. ''HYI ei tota, ei tota.. en varmasti osta tollasta'' tms.. Käytteks te ollenkaan itse kaupasssa vai miten hoidatte ton asian pois päiväjärjestyksestä? itse kyllä tykkään tehdä ruokaa jos mun ei tarvitse omalla lautasella nähdä sitä sapuskaa sen jälkeen kun se on valmista.. Tää parantuminen on per*eestä yritän,yritän ja yritän ja silti menee penkinalle kaikki! Mutta ei mulla tän enempää tällä kertaa, katellaan taas joku päivä tässä -.- heips!

Terapeuttista shoppailua ;D

Mun piti oikeestaan jo eilen kirjottaa ihan jostain muusta kun kirjotin tohon.. mua ärsyttää kun en saanut tota sivua just sellaseks kun olisin sen halunnut mutta kait toikin kelpaa jos ei kelpaa niin pistetään kelpaamaan :) Mutta en mä sitten viitsinyt kun tuli ihan paska olo, esitän nyt varovasti tämmösen yleisen kysymyksen... Ootteko koskaan ollut rakastuneita naimisissa olevaan mieheen/naiseen? Siis silleen ,että tunne olis ollut ehkä jopa molemmin puoleista? Onkohan se hyvästä vai pahasta, että toivoo toisen eroavan että vois keskittyä paremmin johonkin toiseen ihmiseen? tossa tapauksessa ehkä hyvä.. tai no en tiedä.. vaikeita asioita tosiaan ja vaikeina asioina tulee pysymään, mä haluaisin olla onnellinen.. Mutta miten mä voisin olla? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.. :) Mutta toisaalta, tarviiko jokaiseen kysymykseen edes vastausta? Ainakin mun omassa päässäni mä pyörittelen asioita itse vaikka miten päin.. Aina tulee jotenkin outo olo ja ylireagoinkin kaikkeen aika usein -.- No mutta se nyt ei liittynyt sitten toisaalta taas tohon asiaan.. Kukaan ei tunne mua täällä niin voin kertoa tänne mitä haluan, eilen ensimmäistä kertaa näytin yhdelle läheiselle (todella läheiselle siis). tutulleni tän blogin ja hän lukikin sen läpi.. tai niin ainakin sanoi :D voi olla että oli sellasta skeidaa, ettei sitä huvittanutkaan lukea.. Mutta joka tapauksessa annoin osoitteen hänelle :) 

Äh kyllä ärsyttää edelleenkin kun meni todella paskaks ja uusiks koko viikonlopun suunnitelmat taas parin idioottimaisen ihmisen takia, mutta en niistä viitsi angstata tähän sen enempää niistä,mutta mun mielipiteeni on se, että jos sovitaan jotain niin sopimukset pidetään myös? ellei ole ihan pakollista menoa tai muuta sellasta...Mutta *ittu toi ei ollut pakollinen TODELLAKAAN! Se oli nopeesti keksitty juttu.. Jos en itse ole idiootti niin sitten jotkut muut on mun puolestani joskus tuntuu siltä, että asiat menee niinkuin ne itse haluaa mennä... Joku maaginen voima päättää että nyt pitää mennä paskasti ja sillonhan kaikki asiat menee tosiaankin paskaksi, mutta kun toi yks asia on kussut mun takiani jo niin moneen kertaan.. *Huokaus* No, ehkä sen nyt tarttis sitten kusta vielä muiden takia ja sen jälkeen se onnistuu täydellisesti o.O Toivossa on hyvä elää <3 

Tuli tosiaan käytyä siellä ravitsemusterapeutilla tänään.. Suorastaan aikamoisen paskaa palautetta sain, mun paino on laskenut ihan liian paljon tässä viimesen parin kuukauden aikana..Pitäis syödä kuus kertaa päivässä sopivin väliajoin edes vähän kerralla tälleen aluki, miten ihmeessä mä pystyn siihen..  Join kyllä litran vettä odotellessa sinne pääsyä, mutta ei se näköjään auttanut vaikka olikin kauhee kusihätä kun vaa'alle menin -.-' Täytyy varmaan ens kerralla laittaa kiviä taskuun tai jotain.. No ei, kyllä mä nyt haluaisin ihan tosissani parantua tästä p*skasta ihan kokonaan oon kyllästynyt tähän :(  Mutta miten? Mä kammoan ruokaa, kiloja ja kaikkee muutakin siihen liittyvää.. Mua oksettaa ajatuskin siitä, kun oon jo näin läski!!!! Porsas oikein.. Tänäänkään en oo syönyt yhtään mitään pelkkää vettä juonut, kait mun täytyy joku leipä syödä tossa kohta.. :/ Mulla on nyt 4päivä seuraava seuranta käynti tonne ja sitä ennen käyn muistaakseni 27.11.12 punnituksessa että miten on lähtenyt tää painon nostaminen käyntiin, rasittavaa mutta ei sille voi  mitään!  Mua ärsyttää että elämän pitää pyöriä pelkän ruoan ja syömisen ympärillä, siis jos mä oon muksun kanssa kaksisteen kotona niin ei mulla ole mitään ongelmia,. mutta sitten jos täällä on joku muu niin koko ajan tulee sitä ruua tyrkytystä ja kyselyä siitä että enkö oo syönyt mitään tms!! 

Sairaalareissun jälkeen käytiin äitin kanssa shoppailemassa jotain ihan pientä ja mukavaa :> Oli ihan mukava päivä kun sai muuta ajateltavaa kun ruoka ja syöminen, vaikka pikkunen olikin kauheen kiukkunen koko ajan mutta kyllä se sitten jonkun aikaa siinä nukkukin... Äiti kyseli taas tarkasti , että mitä kaikkea se terapeutti nyt sitten selitteli ja oliko mun paino millä mallilla, enhän mä he*vetti soikoon voinut tokasta sille päin naamaa, että mulla on anoreksiaa edelleen o.O Sanoin ,että ihan mukavasti ja valehtelin kirkkain silmin.. Vähän oli tehnyt kyllä mieli olla , että ''anteeks äiti mä valehtelin sulle''.. mutta emmä voinut! Se oli jo viimekskin niin kauheen kauhuissaan ja kaikkea muuta vaan voi olla. 

Mutta tässä oli mun päivästä vähän tietoa teille :> Katsellaan taas.. 

12.11.12

Muutama päivä kerennyt jo siitäkin vierähtämään kun alotin tän bloggaamisen täällä :) Ajattelin nyt kertoa vähän viime päivien tapahtumia silleen ympäripyöreesti :D Eli sunnuntaina käytini vauvan kanssa mun vanhempien luona. Mun ei edes pitänyt mennä sinne ollenkaan , kun en ole hyvissä väleissä ollut koskaan isäni kanssa.. Joten mulle oli oikeestaan ihan sama mennääkö me isänpäiväks sinne vanhemmilleni vai ei, olin jo varautunut siihen että istun ihan kotosalla vaan ja näin olis ollut helpompaakin kun ei olis ollut mitään kauheita herkkuja ja muuta ruokaa houkutteena taas. Söinkin sitten vanhemmillani jotain lohilaatikkoa (joka oli tietenkin tehty johonkin kuvottavaan kermaan) ja mä söin sitä, söinsöinsöin.. vitun läski, sitten vielä lisäks ruisleipää, juustoa ja sitten jälkiruuaksi suklaakakkua 2 PALAA!! Hyi! Illalla kun pääsin kotiin niin mulle tuli jotekin ihan kauheen läski ja oksettava olo taas :( ja tänään oon sitten ollut syömättä koko päivän, mehukeittoa oon juonut pari kupillista ja siin on vaan alle 10 kaloria..  Mulla on huomenna tiistaina aika ravitsemustarapeutille valitettavasti, ajattelin juoda ihan hulluna vettä ja kaikkee ennen sinne menoa koska tiedän että multa on tässä muutama kilonen tippunut painoa vaikka en itse sitä huomaakkaan silleen, mutta kaikki muut sanoo :D  viimeks eilenkin sain kommenttia siitä, että enkö mä muka syö mitään.. ja mun päässä vaan pyöri ajatus siitä , että miten helvetissä noi kuvittelee mun olevan kauheen laiha vaikka näytän näin läskiltä roikkuvan mahani kanssa o.O No kaikki muutkin jotka saman asian kanssa kamppailee niin tietää varmasti mistä mä just puhuin.. Toi tuntuu jotenkin niin käsittämättömältä, että ihmisten pitää mielistellä tolla tavalla!?!?!? No ,mutta mennääs eteenpäin oltiin vasta illalla josku klo:22 takasin kotona ja olin ihan poikki, vauva on ollut todella tukkoinen ja pientä kuumeiluakin on ollut vähän :( Viime yö meni siis mukavasti valvoen ja tää päivä on mennyt kiukutellessa, no nyt on kaikkea flussaa liikenteessä niin toi on ihan ymmärrettävää! Mutta hei, mulla on nyt tässä vähän tekemistä niin kirjottelen taas joku päivä -.- 

Aloitus :>

Tästä tulee nyt todella pitkä tarina, mutta Ajattelin jakaa teille kaikille mun omista kamppailuista. Olen tällä hetkellä 25-vuotias kovan elämänkoulun käynyt yhden lapsen äiti :> Asuskelen kummityttöni ja hänen vanhempiensa kanssa omakotitalossa kerron ehkä myöhemmin missä päin, en kauheesti haluaisi että kukaan tutuista tulisi näkemään kirjoituksiani.. ajattelin ensin, että olisin kirjoittanut ainoastaan lukolliseen blogiin kun niitähän saa sellasiakin tehtyä nykyään. Mutta enhän mä sitten vois koskaan saada kommentteja keneltäkään ulkopuoliselta ja tsemppiä mihinkään :) Mutta alotan nytten tämän tarinani kaikki alkoi siis siitä kun olin 12-vuotias ja sairastuin epilepsiaan.. Sain kolme sellaista kohtausta, että taju lähti ja ambulanssilla suoraan sairaalaan, itselläni ei ole minkäänlaista muistikuvaa noista jutuista mutta kerrottu on kyllä kaikki. Sain epilepsia lääkityksen joka tunnetusti joillain henkilöillä saattaa lihottaakin, parin vuoden ajan jouduin käyttämään lääkettä ja lihosin yli 20kiloa siinä ajassa, olin aikasemmin siis muutaman kilon ylipainonen.. Silloinen poikaystäväni alkoi haukkumaan mua läskiks luuseriks ja kaikkee muuta, siitä se alkoi.. Aloin pitämään itseäni niin lihavana ja ihan kauheena, oksensin kaikki ruuat ulos mitä söinkin.. kunnes tuli se vaihe, että en enään pystynyt syömään palastakaan ruokaa ilman ettei oksennus noussut kurkkuun... Laihduin,laihduin ja laihduin.. Loppujen lopuksi painoin enään 34kiloa kun jouduin osastolle vuodeksi pakkosyöttöön.. se oli ihan karseeta aikaa.. ''Miks noi haluaa musta läskin taas?'' ''Mä oon ihan törkee possu edelleen, niin miten noi haluaa syöttää mua päivästä toiseen?'' kysymykset pyöri mun päässäni. Yritin salaa piilotella ruokaa edelleenkin lautasliinoihin, taskuihin millon mihinkin, jopa rintsikoihin.. Pääsin kuitenkin pois sieltä laitoksesta ja olin onnellinen siitä, liikuin siltikin yhtä paljon kuin ennenkin vaikka vähän jopa pystyin syömäänkin ehkä just sen takia piti liikkua lisää ja lisää! 

Mua on nyt alkanut vaivaamaan se, että mulla on taas noita oireita mitä anoreksian alkaessa.. Joskus sillon tällön tungen sormet kurkkuun kun tulee niin kauhee syyllisyyden tunne siitä kun oon syönyt niin paljon.. Raskaus siis pelasti mut anoreksian kynsistä ja nyt kun en ole raskaana enään niin mullahan on ihan hyvä mahdollisuus alkaa taas laihduttamaan. Painoin raskauden alkaessa sellaset 47kiloa ja raskausaikana lihosin siihen 67kiloon ja nyt tällä hetkellä painan 45.8kg! Mun pituiselleni ei oo mitenkään kauhee alipaino tai no, omasta mielestänihän mun hyllyvä raskaudenjälkeinen ja arpinen maha on ihan järkyttävän kauhee ja oksettava! Mun miesystävä on yrittänyt selittää ettei siinä ole mitään ja että se rakastaa mua just tämmöisenä kuin olenkin mutta ei se tunnu mun päähäni uppoavan.. Onks täällä ketään muuta samanlaisessa tilanteessa? Miten mä saisin itselleni tolkutettua, ettei mun tarvitse joka ruokailulle laskea niitä kaloreita, kuluttaa niitä samantein ja saada kauheeta syyllisyyden tunnetta aina kun olen syönyt jotain? Ajattelin, että jos alotan kirjottamaan blogia niin voisin saada vähän kannustusta tähän kaikkeen kanssaihmisiltä :> Olenkohan ihan väärässä tän asian suhteen? Tässä tälleen lyhyenä versiona mun ''tarinani'' :)

 Voin jatkossa kertoa muitakin elämäni varrelta, mulla on huonoja mieskokemuksia ja kaikkia muitakin juttuja varastossa, että jutut ei ainakaan lopu kesken.. Mä olen alottanut moneen kertaan kirjottamaan blogia ja koskaan se ei ole kuitenkaan kestänyt kauheen kauan.. Nyt jos pystyisin vaikka vuodenkin kirjottamaan tätä niin olishan se jo ennätys ;)  Kaikki jotka käy täällä lukemassa niin kysymyksiä saa esitellä ihan reippaasti sitten!