Ei mulla oo tänäänkään mitään sen erikoisempaa kerrottavaa, mutta kirjottelen nyt jotain teille kuitenkin. Eilinen paastopäivä meni perseelteen heti alkujaan, tänään sitten mietin että jos sitten tänään paastois mutta sekin meni ihan perseelteen, ihan törkee nälkä koko ajan. täytyy taas pikku hiljaa alkaa pudottelemaan noita ruokia pois niin sit se ehkä helpottaa taas jossain vaiheessa se nälän tunne. Tänään vedän ihan kauheet koomakännit ja itken paskaa elämääni, pitkästä aikaa.. Ehkä mä oon ansainnut tän? Ehkä mä en oo ansainnu yhtään mitään koska noissa juomissakin on liikaa kaloreita. Eilinen meni ihan ok.. Iltaan asti, en saanut taas yöllä mitenkään unta meinasin jo taas vedellä ranteet auki ,että sais edes _jotain_ helpotusta kauheeseen oloon! Eräskin ihminen kauniisti toivotti mulle vaan hyvää jatkoa ja lässynläätä kun yritin kauniisti kertoa sille pari tosiasiaa. En nyt tarkota tässä tota mun exääni, sen kanssa ollaan edelleen hyvissä väleissä, ehkä liiankin?! En tiedä, kait mun täytyis alkaa vierottamaan itseäni sen vieressä nukkumisesta mutta en haluais :( plaah.. Joku päivä sekin koittaa, kun toi mies ei jaksa katella mua tätäkään vähää.. Haluisin vaan sanoa, etten mä pystyis ilman sitä yhtään mihinkään! XOXO: Nansku
Mä haluaisin taas vaan kuolla, en jaksa tätä paskaa elämää.. Kaikki kaatuu kerta toisensa jälkeen mun päälleni kunnolla! Alotin tän aamun kauheella itkukohtauksella.. Mä en taas tiedä miten päin mun täytyis olla, haluan vaan rankasta itseeni tästä kaikesta. Oliskohan tänään se paastopäivä.... ;p Se vois olla täydellinen rangaistus kun en viitsi viilelläkkään vaikka mieli olis jo eilen tehnyt. Näin ihan outoa untakin eräästä ihmisestä mutta en nyt jaksa sitä tähän kirjotella. Mutta tää on tän päivän biisi ihan selkeesti ;D
Eilen oli ihan ok päivä, oikeestaan suurimmaks osaks sen takia kun en ollut paljonkaan kotona koko päivänä, yön sain nukuttua vihdoin ja viimein TODELLA pitkästä aikaa kunnolla, erään ihanan ihmisen kainalopaikan takia <3 Kiitos hänelle siitä. En varmaan ikinä opi nukkumaan yksin, sanoinkin että jos toi ihminen päättää feidata mut lopullisesti joskus niin mä en nuku varmaan enään ikinä! Siis jonkun mielestä toi voi kuulostaa todella oudolta, mutta jos on tottunut sen puolvuotta nukkumaan jonkun kanssa niin se vie varmaan loppuelämän oppia nukkumaan ihan yksin.! Tänäänkin on ollut ihan ookoo päivä, aattelin pitää tämmösen löhöpäivän ja vähän vaan relata ja olla ihan kotosalla. Ensin mietin et mun pää lahoo jos oon vaan himassa, mutta ihan kivasti tää on mennyt, ei mitenkään suuremmin tee mieli tappaa itseään tai mitään muutakaan! Eräs ihminen ''menneisyydestä'' on vaan kummitellut tänään entistäkin enemmän jostain syystä mun mielessäni, mutta kait tääkin tästä taas jossain vaiheessa.. Eipä mulla kummempia.. Pärjäilkäähän <3 XOXO: Nansku
En taas tiedä mistä mun pitäis alottaa! Eilinen oli ihan uskomattoman paska päivä, tai ilta varsinkin. Päivä meni ihan hienosti ja aattelinkin jo vähän liian aikasin että ehkä mun oloni nyt alkaa taas tästä helpottumaan!.. Mutta ei. Ei sais näköjään koskaan ajatella noin kun se paska iskeytyy taas sata kertaa kovempana kiinni! Huokaus, joo olin taas vähän idioottiläskipaskalehmä ja ehkä _pikkusen_ ylireagoin(kuten aina, tai ainakin kaikki muut väittää niin), mutta en voi sille mitään,mitä kukaan oikeestaan mahtaa itselleen ja luonteelleen?! Ja siis kyse oli mun ja tän mun exän tappelusta, ihan turhasta asiasta jota en nyt tähän ala sen tarkemmin kertoilemaan koska hänkään ei varmaan halua, että meidän suhteen yksitysasioita tuodaan julkisesti nettiin!? Tuskin tuo mieskään haluaa kauheesti mainostella sitä, minkälaisen kusipää ämmän kanssa se seurusteli sellaset puolvuotta kunnes sille paljastu se , että minkälainen paska mä oikeesti olen?!En kuulemma sais mollata itseeni tälleen, mut entä jos se on totuus? Enkö mä hitto vieköön saa sillon sanoa itseeni paskaks? Kusipääks? Läskiks? Jos se kaikki on totta!! Omasta mielestäni, saan. Mutta kysyttiinkö mun mielipidettäni?Ooh eksyin taas vähän aiheesta kun innostuin niin kauheesti, Mutta joo siis tosiaan mun piti kertoa eilisestä.. Tappelun lomassa sitten taas tää mun itsetuhoisuus tuli esille ja otti mut totaalisesti valtaansa! ja viiltelin, viiltelin, viiltelin niin että veret roisku pitkin poikin (varmaan kiinnosti yhtä paljon ku kilo paskaa). Itkin silmät päästäni silleen, että pääkin meinas räjähtää! Paitsi ettei mun itkeminen ollut vaihteeks yhtään mitään uutta, kun teen sitä nykyään pienestäkin asiasta! Sitten aattelin vähän rauhotuttuani et lähen käyttämään koiran pihalla ja siitä sainkin sitten loisto-idean lähtee _vähän_ juoksemaan..(Juokseminen on aina ollut se millä saa niitä hiton paineitaan purettua jos ei oo muutakaan) juoksin,juoksin ja juoksin, itkin, itkin ja juoksin, niin kauan et oksensin joku 20minuuttia tienlaidassa ihmisten tuijottaessa mua!! Noh, sitten jatkoin juoksemista takasin kotiin päin JA taas.. Oksensin,oksensin ja oksensin.. Ja mun olo ei edelleenkään helpottunut.. Sitten pääsin kotiin ja jatkoin sitä surkeeta vollotusta ja alotin taas sen viiltelyn, viilsin ranteeseen neljä syvää haavaa.. Enkä saanu niitä tyrehtymään, sitten iski paniikkokohtaus ja taas parit oksennukset ja meinasin tukehtua siinä samassa.. Sitten soitin yhelle tutulle joka on sairaanhoitaja varmaan sata kertaa sai soittaa ennenku seki suostu vastaamaan mulle! ja se oli ihan paniikissa, että soita nyt herranjumala ambulanssi tai puhu jollekkin.. No mähän en muuten ambulansseja soittele koskaan varsinkaan itselleni! Sitten siinä jossain vaiheessa (ajantaju katos ihan totaalisesti) päätin, että pyydän joltain kyydin et pääsen käymään sit sairaalassa kun olin ihan shokissa kaikesta paskasta jne.. No sitten pääsin sinne sairaalaan ja sain sellaset 7 tikkiä mun käteeni, mun paita ja housutkin oli ihan siinä veressä et oli pakko heittää roskiin kaikki... Enkä todellakaan kertonut muuten että miks tein noin, oletko itsetuhoinen? - En tietenkään kuluu vaan mun suustani.. Lääkäri kysy, että mistä nää jäljet sit tuli, niin vastasin että en nyt halua puhua siitä.. Aika jännä, että silläkin oli niin kiire eikä alkanut tenttaamaan mitään vaan päästi itsetuhosen ihmisen tosta vaan kotiinsa takasin :D Olihan mulla toki "saattaja" mukana, mutta silti. Tulipa taas hieno teiniangstitarina tästäkin, mutta ehkä mä nyt edes pikkuhetkeksi opin tästä taas jotain?! En tahtois, että mun läheiset ihmiset tietää tästäkään asiasta joten joudun kauniisti kieltäytyä kaikista lyhythihaisista vaatteista tänä kesänä, täähän on ihanaa <3 Toisaalta mua vaan kaduttaa se, että miks mä edes lähdin sinne sairaalaan koskaan!? Vitun läski idiootti, en olis ansainnu enää hetkeäkään tätä elämää.. Säästän nyt teiät kuitenkin kauniilta viiltelykuvilta, enkä laita tähän yhtäkään sellasta! Koittakaa pärjäillä, mä yritän vähän levätä kun joku 4 yötä valvottuna tässä taas.. Alan taas tajuumaan että oon koko mun loppuikäni yksin.. XOXO: Nansku ''Älä itke, älä itke mun vuokseni, sillä kaiken tämän jälkeen, sä olet yhä ensimmäinen.. Jos sä huolisit mut vielä takaisin.. Mmmmm, niin sinua vain, sinua vain rakastaisin''
Miks just mä saan tän paskan kerta toisensa jälkeen niskaani?? Vihaan itteeni niin paljon kun ihminen vaan pystyy vihaamaan!! Mulla ei oo vaan vaihtoehtoja tänkään paskan selvittämiselle enään.. Yks hyvä päivä tarkottaa nykyään sataa paskaa päivää peräkkäin. Mulla ei oo enään minkäänlaista mielenkiintoa parantua edes, kaikki on ihan samaa.. Vois vaan vetää pään täyteen pillereitä tai viinaa ja nauttia tästä niin täydellisestä ja ylellisestä elämästä.
Moikka kaikille, taas kerran! Ajattelin nyt taas kirjottaa jotain kun tässä näyttää tätä aikaa olevan jonkun verrran.. En oo tehnyt tänäänkään yhtään mitään, nauttinut auringosta kyllä silleen että naama ja selkä on palanut aikalailla, mutta siinä se kaikki aika sit on mennytkin.. Valvoin taas viime yön ja yritin tossa päivällä vähän aikaa nukkua, mutta eihän siitä nyt yhtään mitään taas kerran tullut. Edelleenkin mä haluaisin kaverin jonka kanssa vois lähtee vaikka jäätelölle tai limpparille sillon kun siltä tuntuu, nyt kaikki kenelle soittelen niin ei joko vastaa tai sitten lupaa ilmotella jossain vaiheessa jotain ja todellisuudessa niistä ei enään kuulu mitään, ne voi olla vaikka päiväkausia hiljaa ja sitten joskus kun soitan niille niin sit niistä taas kuuluu jotain. Jos sillonkaan!?Suurin osa soittelee sillon kun ne tarvitsee jotain taikka sitten jos niillä on jotain sydäntänsä painavaa kerrottavaa jostain asiasta. Plaah. Mulla on vaan niin hirvee ikävä tota yhtä ihmistä, että ei mitään järkeä. Joo oon saanut nukkua sen kainalossa mutta siinä kaikki, mä tahtoisin niin hiton paljon muuttaa kaiken menneen ja alottaa kaikki alusta kokonaan! Ensinnäkin mä haluaisin muuttaa tän meidän suhteen ihan toisenlaiseks.. oon niin kusipää, etten oo pystynyt ees sitä pitämään kasassa! vittu!! XOXO: Nansku
Tulin taas eilen illalla siihen tulokseen, et kait se on pakko sitten ottaa vaan suosiolla se unilääke ennen sänkyyn menemistä. Eilen nukahdin joskus 4-5 aikaan aamulla kun en vaan saanut ahdistuksen, itkukohtauksen, itsetuhosten ajatusten ja paskojen mielitekojeni takia unta. Tai vitut ne mitään mielitekoja ole ku tehtyjä jo. ärsyttää niin suunnattomasti olla tämmönen epäonnistunut lihaklöntti josta ei oo yhtään mihinkään, mä kuvotan itseeni niin paljon etten ees pysty peiliin kattomaan ku oksennan jo ennen sitä.. pelkästä ajatuksesta! Miten voi ärsyttää näin paljon jotkut menneet jutut? ehkä sen takia kun ne todellakin ihan edelleenkin pyörii mun päässäni päivästä toiseen, teen mä mitä tahansa niin mua ärsyttää ne. Miksei tehtyä vaan saa tekemättömäks niin olis kaikilla parempi mieli.. Oon pilannu kaiken, koko mun loppuelämäni sen takia kun oon tämmönen epäonnistuja kaikessa! Ärsyttää sekin, että nyt on kesä eikä voi vaan vuorautua viikko kausiks peitonalle itkemään paskaa elämäänsä vaan on pakko käydä pihallakin kun siellä on tommonen ilma!
Tosin tänään on ollut taas vähän parempi päivä kuin eilen, en oo viilellyt, oon syönytkin ihan kiitettävästi ja en oo mitenkään ollut muutenkaan itsetuhonen tai angstannut kenellekkään mun paskasta elämästäni ainakaan omasta mielestäni. Tosin eräs ihminen käski mun kasvaa vielä pari vuotta kun haistatin sille paskat kun se alko lässyttämään siitä miten mun on pakko mennä käymään terveyskeskuksessa tai sairaalassa näyttämässä mun ranteitani.. Siinä onkin oikeestaan kaikki mitä oon ''angstannut'' tänään.Mutta vielähän mä kerkeen, päivää on jäljellä :3 Oon ottanut tänään aurinkoa joku 4h, selkä on palanut ja naamakin.. ei pahasti mutta silleen että kihelmöi aika mukavasti kuitenkin. Pakko kait näistä aurinkoisista ilmoista on sit nauttia kun niitä kerta on nyt vihdoin! :) Ei mulla taas sen kummempaa asiaa ollut.. XOXO: Nansku
Joo hyvää kesää vaan kaikille, ei mulla muuta! Ja pieni osa tän päivän aikaan saannoksista!
XOXO: Nansku
Se toki myös motivoi mua tappamaan itseeni, että os mä en ikinä ottais kehenkään yhteyttä niin kukaan ei koskaan soittelis mulle :'D Eli kukaan ei osais varmaan viikkoon tai pariin edes ihmetellä miks musta ei kuulu mitään :) Joku kaunis päivä musta ei vaan kuulu yhtään mitään enään...
Mulla ei oo sen kummempaa kerrottavaa, mutta aattelin nyt kuitenkin jotain pientä kirjotella kun ei tässä oo muutakaan tekemistä just nyt! Kuitenkin, eilen illalla alko ihan järkyttävä läskiahdistus, ketään ei kiinnosta mun seura koska oon näin läski ja plaaplaaplaa.. Sit olis tehny mieli vetää toi paketillinen unilääkkeitä naamaan kun ei untakaan tullut, tai vetää ranteet auki pahemmin kuin koskaan! Ihan törkee ahdistus eikä mulla oo ees hetkeen ollut tommmosta, ihmettelen että mistä toi nyt taas ilmesty mmutta eikä siihen ilmeisesti paljon tarvita! Sitten siirrytään aiheesta seuraavaan eli syömiseen, En oo syöny vielä tänään. Ei tee mieli syödä must tuntuu ihan tosissaan etten todellakaan ansaitse yhtään mitään ruokaa! Sekavaa kirjotusta koska mun mielentilani on sekava tällä hetkellä en tiedä mitä mun täytyis taas puhua tai kirjottaa tai edes tehdä. ehkä parempi olla tekemättä tai sanomatta yhtään mitään.Itsehän mä oon omat asiani kussut pahemman kerran niin eihän tässä enää itkut auta edes!! Ensin pilasin yhen miehen kanssa kenestä välitin enemmän kuin mistään ja sit toinen kun meni jo liian vakavaks niin sekin kusi kertaheitolla, ehkä mun tosiaan oli taas aika palata tänne maanpinnalliseen helvettiin kattomaan, ettei tää elämä oo todellakaan mitään pilvilinnoissa leijailua ikuisesti!! ''Oon onnellinen mut silti onneton, sydämeni aatteistas tiedoton.. aina pätee kaikki sanomani mun, mut ristiriitainen on viestis sun.. En sua tahtois koskaan menettää, mut tää pelontunne voi mut selättää.. tahtoisin sua kaikessa niin ymmärtää, suurta ja pientä pulmaa kanssas selvittää.. Kait tiedät että kaipaan omaani jälleen takaisin, kuulukoon siis yksinäisen aika vain nopeemmin.. Mitä nyt miettiä, mitä pelätä en tiedä.. Tulevaako mietit? Oonko enään kanssas siellä? Et kai epäröi, haluan kuulla ettet enää ikävöi, muuta tarvii en kuin sut ja sydämes! Ei kauaa oo nää toistaan tuntenu ja vasta vähän aikaa yhdessä kulkenut. Mut vahvoiksi on varmistuneet tunteet mun, aina tahtomaan tuun vierees sun. Siks helposti myös pääni sekoitan.. Ja sydämeni sirpaleiksi hajotan, ehkä tietämättäskin jo satutat pieneen pimiöön mua kuljetat.. Mulle sydämes sä avaa, pyydän vaan! Muhun luota niin sä saat avaimen paikkaan , jonka kanssas jaan... Se on paikka vertainen!! "
Ajattelin eilen illalla, että voisin yrittää nukkua ilman unilääkettä kun on muutama yö putkeen menny sen lääkkeen voimalla ja sit oon ollut koko päivän ihan poikki ja silleen ryytyny muutenkin .. Pyörin sitten viel joskus puol yhen aikaan sängyssä ja valitin ku en saa unta, oli kuuma ja ahdisti ja plaaplaaplaa, yritin sitten kuitenki viel hetken mut ei siit mitään tullu niin pakko se oli taas napata unilääke naamariin ja johan tuli uni. Nyt väsyttää taas ihan sairaan paljon, mutta en voi päivällä nukkua koska valvon sit yön.. Pakko yrittää että vois pitää edes päivän taukoa tosta unilääkkeestä, niihin jää hirveen helposti koukkuun ja en jaksais sitäkään sitten!mutta ei se varmaan ens yönäkään taas onnistu vaikka kuinka yrittäis. Näin viime yönä jotain ihme painajaista, tai aamulla se tais olla kun vielä hetken yritin torkkua tossa joskus viiden aikaan kun heräsin ensimmäisen kerran, sit heräsin taas kauheeseen itkuun, ihan hikisenä! Toi on jotenkin ihan hirveetä taas. . ehkä se stressi tekee ton kun kaikki asiat menee perseelteen niin kait se vaikuttaa sitten alitajuntaan jollain tavalla? Tänäään en oo taas syönyt ku aamulla ja ei oo ees nälkä, oksettaa ja kaikkee muuta! Ens viikolla olis taas polille meni, ehkä jään sitten taas sinne muutamaks viikoks että saan kaikki rytmit kuntoon ja paranen joskus. Ajattelin, että voisin ihan hyvin taas omasta tahdostani mennä sinne muutamaks viikoks niin ei sitten tarvii tapella siitä ainakaan. Tietenkin tunnetusti mun mieleni muuttuu vielä joku viissataa kertaa vähintään tässä viikon aikana ;) Mutta eipä mulla kummia taas :) XOXO:Nansku
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
En oo jaksanut tehdä eilen enkä tänään oikeestaan yhtään mitään, jotenkin hirvee masennus.. Ruoka ei maistu, sit kun on väkisin syönyt vähän niin tuleekin yhtäkkiä ihan törkee nälkä ja tekee mieli ahmia kaikkea paskaa suuhunsa kaksin käsin, en oo kyllä tehnyt niin kun en jaksanut kävellä kauppaan hakemaan mitään hyvää ahmittavaa ;)Toivoin niin kovasti, että tästä viikosta olis tullut paljon parempi viikko kuin edellisestä mutta ei näköjään :s Sama sonta jatkuu vaan päivä toisensa jälkeen. Oon sentään saanut noiden unilääkkeiden avulla nyt nukuttua pari yötä paremmin kuin aikoihin, mutta sit kun on aamulla herännyt niin on väsyttänyt ihan tajuttomasti ja sama jatkunut pitkin päivää. Läskiahdistus on ihan jatkuvaa, enkä ymmärrä miten mä pääsen tästä eroon.. Kait tää jossain vaiheessa helpottaa? Toivon mukaan, en jaksa itse tätä enään koska ohan se ärsyttävää kun ei mitkään vaatteet näytä hyvältä päällä! Nyt pitäs olla silleen rantakunnossa mut voi hyvää päivää, näiden makkaroiden kanssa johonki rannalle? :d joo ei nanskua varmaan tänä vuonna näy yhtään missään rannalla! Paremmin vois pukea jätesäkin päällensä ja istua kotona verhot kiinni ja piilossa koko maailmalta! Eilen itkin puhelimessa mun serkulle, että haluaisin joskus et mul olis kavereita, sitten se kovasti kehuskelee aina että voi kyllä lähteä mun kanssa istumaan johonkin ja jutteleen tai tulla meille tms, mutta joka kerta kun pyydän häntä johonkin niin ei vastaa koko päivään puhelimeen enään vaikka lupaa ilmottaa myöhemmin? En edes muista koska oon viimeks nähnyt hänet. Toi ärsyttää mua ihan suunnattomasti kun tiedän oikeesti miten paljon se piristää, että pääsen hetkeks ees pois kotoolta vaikka istumaan vaan johonkin pihalle ja puhumaan paskaa, mutta ei. en mä jaksa sitä koko ajan yksin tehdä! Ja muutenkin joku juttuseura olis kivaa, kait kaikki sitten kuvittelee että vingun ja vongun koko ajan tätä mun paskaa elämääni niin ei ketään kiinnosta mun seurani? Nyt eilen kun se serkku lupas iltaan mennessä ilmotella että tuleeko tänne päin vai ei niin ei oo edelleenkään kuulunut mitään :D!! Mietinpä taas, että mikä mussa mahtaa olla vikana ettei mun seura kelpaa kenellekkään? Tosin toisaalta mä tiedän, että mun seura kelpaa ainakin yhdelle ihmiselle jonka kanssa oon päivittäin edelleenkin tekemisissä erosta huolimatta. Mutta huoh, naispuolinenkin kaveri olis kiva oikeesti! Ja kaiken lisäks mun tietokone on niin syvältä ettei mitään järkeä, nytkin oon onneks muistanut tallentaa tän kirjotuksen kun kone on lagannu 3 kertaa peräkkäin D: XOXO: Nansku
Kone lagas äsken hienosti niin katos koko kirjotus taas,kun ei kerennyt tallentamaan _YLLÄTTÄEN_!! No ei se mitään, alotetaan alusta jos ees muistan taas mistä olinkaan kirjottanut. Nyt sitten tajusin blondina että voinhan mä tallentaa tän kirjotuksen vaikka jokaisen kirjotuksen jälkeen niin ei mee sitten tääkään vaiva taas hukkaan, hyvä nansku ;D Unilääkkeitä haettu siis taas kerran!jos ens yönä sais vaikka nukuttuakin pitkästä aikaa :3 Kyllähän sen huomaa miten pää alkaa sekoomaan kun ei saa nukuttua enään. Mua alkaa muutenkin rassaamaan tää valvominen ylipaljon, mulla on ollut kyllä unettomuutta aikasemminkin mutta ei ehkä ihan näin pahana. Oon sellanen,että haluan KAIKEN myös sen nukkumisen tapahtuvan heti ja jos oon ollut vaikka 10min sängyssä niin alan vinkumaan, että en saa unta ja plaaplaaplaa :D Oon yrittänyt nyt kirjotella tätä bloggausta jonkun 5h tässä, mutta en keksinyt mitään mielenkiintoista tähän joten eiköhän tää ollu tässä :) XOXO: Nansku
Kauanhan sitä hyvää mieltä taas kestikin. Ranteet auki ja sillee!
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Tähän bloggaukseen saattaa tulla aika paljon ja vähän liikaakin tekstiä sitten, että ei kannata lukea jos ei jaksa. Ihan tälleen aluks ajattelin varotuksen sanana kertoa sen! Mietiskelin tossa suursiivouksen keskellä (jonka satuin taas alottamaan mutta keskenhän sekin jäi kuten kaikki muukin aina minkä alotan!), että mitenhän mä oon jaksanut kirjotella tänne blogiin näinkin paljon kaikkea mahdollista. Siis yleensä kun oon alottanut blogin (jonka oon tehnyt varmaan viitisen kertaa _vähintään_ mun elämäni aikana) niin en oo kirjottanut sinne kuin korkeintaan jonkun kuukauden ja sillonkin ehkä 2-5kirjotusta korkeintaan :D Mulle on ollut jotenkin kauheen vaikeeta se säännöllisyys tommosissa asioissa. Oon kait sitten tajunnut, että tää kirjottaminen onkin paljon helpompaa silleen että joku randomi edes käy lukemassa näitä kuin se, että kirjottaisin vihkooni jotain paskaa jota ei lue kukaan koskaan, oon sitäkin harrastanut monta vuotta ja musta siinä ei ollut mitään apua mihinkään. Tää on paljon terapeuttisempaa! Varmaan moni muukin tietää ton tunteen, että miten mieltä avartavaa se on :D Mutta herranjumala tää on mun 174 kirjotus tähän blogiin!En ois ikinä kuvitellutkaan että jaksan kirjotella tätä näin paljon. Alotin tän blogin yks lauantai, 10 marraskuuta 2012..en muista mistä se idea bloggaamiseen lähti sillon mut jotenkin mulla oli vaan sellanen tunne että pakko päästä avautumaan johonkin edes.. Ja tää oli ihan mahtava idea, kerta oon jaksanutkin tätä nyt sitten. Haluan edelleen pysyä melkeenpä anonyyminä tän blogin suhteen, pelkäsin tossa yhessä vaiheessa että joku mun läheinen ihminen on löytänyt tän tai jotain muuta, siis sellanen kenelle en oo kertonut tästä bloggaamisesta yhtään mitään.. En halua kuitenkaan , että mun äiti tai joku muu tulee kommentoimaan mun itsetuhoisuutta, syömishäiriöö tms. Oon kertonut niille lievennetyt versiot noista.. Kaks mun tuntemaa ihmistä tietää tästä ja käy ilmeisesti lukemassakin mutta oon niille ihan itse omasta tahdosta näyttänyt tän heille että se ei mua haittaa ja ohan se ihan jees, että edes ne muutama tietää miten nää asiat todellisuudessa menee. :3 Mulla on tossa suunnittteilla yks aika pitkä postaus teille ,mutta saa nähä jaksanko sitä sitten ees kirjotella kun ei siinä ookkaan mitään mielenkiintoista kerrottavaa :DMutta mä lähen tästä kattomaan jotain syötävää ja palailen, ehkä huomenna, ehkä ens viikon aikana joku päivä. Laittakaahan kommentteja jos tulee mieleen jotain mieltä painavaa ;) XOXO: Nansku
Heipsis! Varmaan jotkut tarkkasilmäiset onkin jo huomannut, että tää mun blogisivu on vähän muuttunut. yks ihana ihminen eilen vähän autto mua ton kanssa ja teki tästä täydellisen. Kiitos hänelle siis :) Mun pitäis kait jonkunlaisia kuulumisia yrittää kertoa teille, kun en oo hetkeen mitään ihmeellistä kertonutkaan,paitsi ettei mulla ole mitään ihmeellistä kerrottavaa. Eli en aijo kauheen pitkää postausta tälläkään kertaa nyt tehdä sitten. Emmä oikein itsekkään taas tiedä miten mulla menee, välillä päivän mittaan tuntuu siltä että mulla on asiat ihan hyvin ja kunnossa, mutta sitten jossain vaiheessa alkaa se jumalaton synkistely ja kaikki on päin p*rs*ttä suoraan sanottuna! Oon itkeskellyt viime viikon aikana niin paljon , että mun kyyneleet on varmaan loppu koko varastosta ja nyt voikin olla sit ehkä hetken itkemättä, paitsi että oon sellanen itkupilli että reagoin kaikkeen kauheella itkulla, auttaako se mitään? Helpottaako se itkeminen ihan todellisuudessa jokaista pas*aa oloa mitä sattuu tulemaan? Asiaan kuin asiaan siis?
Ruokailut, epäsäännölliset (nyt kun oon ollut kotona, tosin hoitojakso on kesken edelleenkin).. Ei meinaa maistua yhtään mikään.. Näläntunne tuntuu olevan vasta sen jälkeen kun on laittanut ruokaa suuhunsa... Outoa :D Vesi tökkii ja pahasti, tänään oon väkisin vaan litkinyt ton litran naamaan vaikka kuinka pahalta tuntuiskin. Kait mä siis sinne hoitoon lähen takasin, niin pääsee tästä paskasta eroon joskus. En vaan tahtois makaa koko kesää siellä vaan haluaisin nauttia tästä aurongosta <3 Oksentaminen ei oo loppunut _VIELÄKÄÄN_ nyt kun tuli takapakkia kaikessa niin tuli myöskin tossa asiassa ja pahasti, oon pari kertaa tunkenut sormet kurkkuun ihan vaan sen takia, että jospa se helpottais edes jollain tavalla mun oloani. Mutta ei se pahentaa sitä vaan ihan tajuttomasti ja mä en tule koskaan oppimaan sitä vaikka mikä olis. Eipä mulla tähän hätään ole sen kummempaa kerrottavaa, hauskaa alkavaa viikkoa kaikille.. Toivotaan että tuleva viikko olis parempi kuin mennyt :) XOXO: Nansku
lauantai 18. toukokuuta 2013
Miksi,miksi teit niin? Väsyitkö elämän vaatimuksiin? Mikset kertonut peloistasi joita kannoit sielussasi? Nyt kaikki on niin tyhjää, sanatonta ikävää.. En vielä oikein edes ymmärrä tätä kylmää pimeää.. Kulta pieni mä tahtoisin, ottaa sinut taas syliin,ja puhaltaa pahan pois että kaikki taas hyvin ois. kulta pieni, jos olisit jaksanut odottaa.. Niin olisit nähnyt sen miten valo voittaa lopulta pimeyden.. Miksi,miksi teit niin? Petyitkö unelmiin valheellisiin? Sitä käsittää ei voi kukaan, miksi lensit tuulten mukaan. Sä peitit taitavasti jäljet kyynelten ja kun en pinnan alle katsonut ,niitä koskaan nähnyt en. Kulta pieni mä tahtoisin, ottaa sinut taas syliin,ja puhaltaa pahan pois että kaikki taas hyvin ois. kulta pieni, jos olisit jaksanut odottaa.. Niin olisit nähnyt sen miten valo voittaa lopulta pimeyden..
perjantai 17. toukokuuta 2013
kyynel valuu poskel ja sydämeen koskee/ pitäis olla rohkee, mut en osaa kun sotkee.. omat asiani, ja muiden viel sen lisäks/ halusin kaikkee, mut sainko mä mitään/ sanoin joskus ettei kaikkea voi menettää/ .mut must tuntuu, etten voi menettää tän enempää/ …en kerjää säälii, mut haluun teiä tietävän/ et taitaa viedä eri suuntaa nyt tie tämä/ ensimmäinen askel kohti uutta maailmaa/ parempaa jopa, vaikeet se on vielä sanoa/ toivotan hyvää jatkoa, ja vilkutan vielä/ tuunkohan takas, mä en tiedä... XOXO: Nansku
Valvon kolmatta yötä ja itken silmiä päästäni. Päätä särkee, silmiä kirvelee ja oksettaa.. Mä haluaisin, et heräisin jostain super kauheesta painajaisesta nyt heti. MUTTA EI, ei tää ei ole mitään painajaista vaan totta!! XOXO: Nansku
Kaikki tapahtuu niin nopeesti, etten ees kerkee ymmärtämään tätä kaikkea. Mietin vaan, että, Kuinka paljon kyyneleitä yhdeltä ihmiseltä tulee yhden eron takia? - Enkä nyt tarkota että en haluais itkeä sen takia. Menetin mulle maailman tärkeimmän ihmisen niin jumalauta tottakai mä itken!! Mutta mä en enään kykene siihen, mun pää räjähtää ja silmät tippuu päästä! Kuinka kauan se ottaa aikaa, ennen kuin mä edes tajuan tän? Kuinka joku vois ymmärtää mun pahaa oloa kun en koskaa kerro kenellekkään? Toi mies oli ainoa jolle pystyin kertomaan asioita joista ei kukaan muu tiennyt. Tosiaan, olenhan mä ennenkin selvinnyt erosta! Mut tää oli jotenkin niin erilaista.. ainutlaatuista.. se ihminen oli ainutlaatuinen! Eihän toi ihminen ole kokonaan poistunut mun elämästä, en vaan saa koskaan sitä enään itselleni. En koskaan voi viettää aikaa sen kanssa NIINKUIN ENNEN! Hän on edelleenkin mulle se jolle voin puhua, ollaan siis tekemisissä ja väleissäkin edelleen, vaikka en tiedä pitäskö. tai ennemmin hän ei tiedä! Tää mun näppis on niin märkä näistä kyyneleistä että mun on paras lopettaa tää kirjottaminen, ajattelin vaan ilmottaa vähän teillekkin, että missä mennään. Syytä tohon eroon mun on turha kertoa mutta kait tää tästä joskus helpottaa! En tiedä olisko mun ollut edes fiksua kertoa tätä tänne, kaikki asiat vaan romahti jumalattomalla voimalla alas! XOXO: Nansku
istun pimees, kädet ristii illal pistän.. Tää kipu kasvaa, joku rinnas pistää..Rukoilen vaikken usko mihinkään luojaan.. Ne seuraa aina peräs vaik yritän suojaa.. Katon kuuta ei pysy katse auringos.. Veri valuu mun ranteet auki on.. Kyynel valuu poskel, mun sisää koskee... MÄ oon hirviö, nyt on mun aika kärsii..
Mulla on koko ajan edelleenkin kauhee stressi kaikesta, mulle sanottiin et täytyis vähän hillitä tota stressaamista mutta se on mahotonta kun koko ajan joku juttu kusee ja pahemman kerran! Vihaan maanantaipäiviä koska aina sillon saan tietää jotain ikävää, tai sitten mulle tapahtuu jotain tai jollekkin läheiselle, toi on niinku joku tyypillinen maanantaijuttu, et aina sillon tapahtuu jotain? Kuten eilenkin, en kyllä nyt ajatellut kirjottaa tähän että mitä tapahtu mutta vähän paskempi juttu taas kerran! Mä oon ihan kunnossa ja mun läheisetkin.. että ei sillä tavalla tapahtunut mitään ikävää, mutta kuitenkin jotain.. huokaus, miksei kaikki asiat vois mennä ihan putkeen koko ajan? Miks tulee noita epäonnistumisia ja muita paskoja vastaan koko ajan!!? Paitsi kyllähän nyt tän ikäsen ihmisen täytyis tietää että elämä ei oo mitään ruusuilla tanssimista 24/7!! Asiat pitää hoitaa niinku ne on tarkotettukin hoidettaviksi jne! Ruokailut menee kotonakin ollessa ihan hyvin, ei oo valitettu ainakaan kun oon päivittäin kertonut hoitajalle miten oon syönyt jne. Mutta paino, se on vaan laskenut edelleenkin vaikka oon syönyt suht normaalisti, tai ainakin parhaani mukaan yrittänyt. Oksentanut en oo ainakaan kuukauteen, tai en ainakaan muista että olisin, varsinkaan tahallisesti sitä ei oo tullut tehtyä! Ehkä mä nyt sitten paranen? Tai toivon niin, toivon että jaksaisin vaavan kanssa leikkiä ja kattoa hänen kehittymistään jne. Haluaisin olla sellanen reipas äiti joka ei näytä masentuneelta ja puolikuolleelta hiekkalaatikon reunalla.. Ainiin, eilen ostettiin ensimmäiset jätskit jäätelökioskista ♥ Oli jotenkin ihan täydellistä istuskella penkillä ulkona ja syödä jäätelöä, katella ohimeneviä ihmisiä ja nautiskella vaan siitä jäätelöstä ;D Vois se kesä tosiaan alkaa pikkuhiljaa tulemaan, että vois syödä sitä jäätelöä vaikka päivittäin siellä pihalla. Mutta eipä mulla ollut nyt sen kummempaa taaskaan teille, postaustoiveita saa toki laitella mulle jos haluaa ja kysymyksiäkin kysellä jos tulee jotain mieleen. Mä en oo nyt pitkään aikaan kirjotellutkaan tänne mitään järkevää, niin olis jo aikakin jos joku kertois jonkun kivan postausidean :D XOXO: Nansku
Oikein hyvää äitienpäivää kaikille ihanille äideille ♥
lauantai 11. toukokuuta 2013
Mulla on koko ajan kauhee epäonnistumisen pelko joka asiassa. siis ihan jokaisessa, ensinnäkin siinä että mä epäonnistun mun parisuhteessani ihan vaan sen takia kun olen niin idiootti enkä ilmeisesti osaa myöskään ajatella tarpeeks muita ihmisiä. Toiseks se, että mun syömishäiriö ei helpotakkaan koskaan ja oon aina tämmönen vammanen, etten osaa hoitaa syömistä niinku aikuiset ihmiset hoitaa yleensäkkin. Kolmanneks, musta tuntuu siltä ettei kukaan tue mua millään tavalla.. Mulla on tällä hetkellä sellanen olo, että haluaisin vetää ranteet auki, tunkee sormet kurkkuun ja oksentaa sisuskalut pihalle.. huokaus.. Toivoisin, että eräs ihminen vois vähän enemmän luottaa muhun vaikka mä olenkin ihan surkea kusipää!! xoxo: Nansku
Mun syömiset on menny kohtalaisen hyvin ,vaikka en oliskaan ollut laitoksessa. Eli kotona ollessakaan ei oo ollut mitään ongelmia sen suhteen. En tiedä kuinka paljon ihmisiä kiinnostaa mun syömiset, mutta epäsäännöllisyys on vielä sellanen mihin täytyis jotain rotia saada. Laitoksessa mä en tunne edes nälkää yhdenkään päivän aikana ja musta tuntuu että olisin syömässä siellä koko ajan jotain. Ja niinhän mä varmaan olenkin kun pitää syödä niin usein vähän kerrallaan. Edelleen mulle hiipii jokaisen syömisen jälkeen hirveen huono omatunto, oksettava olo, vatsakipu jne.. Mun elimistöä täytyy tututella edelleenkin tähän syömiseen. Pikku hiljaa ja vähän kerrallaan se alkaa siihen tottumaankin tai ainakin mä todellakin toivon niin ettei mun tarvii lopun ikäni kärsiä huonosta omatunnosta jonkun syömisen takia joka on oikeesti niin turhaa ja todella turhauttavaa.. En muistakkaan edes koska olisin viimeks oksentanut, hoidon aikana ehkä kahteen kertaan ja toinen niistä oli tahallinen koska mulle tuli ihan hirveen ähky olo ja oli pakko, ihan pakko vaan tunkea sormet kurkkuun. Välttäisin todella paljon ja suurta stressiä jos saisin tän syömishäiriöasian kuntoon ja aijonkin nyt ihan kerralla hoitaa sen kuntoon. Haluan että saan olla mun lapseni kanssa enkä todellakaan halua sitä, että hän ja mun mieheni joutuu tulemaan johonkin helvetin sairaalaan katsomaan mua sen takia, että en osannut huolehtia mun syömisistäni niinkuin aikuisen ihmisen täytyy osata! Ihmiset on alottanut kauheen paljon nyt anoreksiaan, bulimiaan ja laihduttamiseen liittyviä blogeja, oon jonkun verran lueskellutkin niitä mutta aion jatkossa vähentää tommosia, koska en aijo ainakaan toistaseks laihduttaa.. Kauheen monissa sarjoissa ja ohjelmissakin on anoreksiasta ja laihduttamisesta paljon juttua. Thinspoilenkin välillä aika paljonkin, mutta yritän päästä siitäkin. En ymmärrä miten jotkut ihmiset pääsee tästä noin vaan hetkessä ja kaikesta kerralla. Onko anoreksiasta parantuminen oikeesti vaan päätöksistä kiinni? Jos mä päätän, että paranen niin parannunkohan mä oikeesti sillon? Entä jos retkahdankin laihduttamiseen taas, kolmannen kerran! Ainoastaan raskausaikana mulla ei ollut minkäänlaista laihdutusintoa, raskauden jälkeen se taas palas.. Entä jos haluan vielä lapsen ja raskausajan jälkeen tunnen itseni taas liian läskiks ja alan laihduttamaan hullunlailla ja sama anoreksiakierre alkaa taas alusta? Uskovatkohan mun läheiset enään kolmannen kerran jälkeen, että miten vakava sairaus tää on? XOXO: Nansku
Noniin, mulla on tässä ollut muutaman päivän postaustaukoa. Oon vähän kasaillut ajatuksia ja miettinyt, että mitä mun täytyy tehdä että tosiaan pääsen tästä anoreksiasta eroon LOPULLISESTI, eikä niin että tää sama ja jatkuva kierre alkais taas kolmannen, neljänne ja viidennen kerran uudelleen!! Koko ajan kuitenkin mun päähäni hiipii ajatus , että en voi antaa noiden lihottaa mua!! Muutamia todella kauheen isoja itkukohtauksia oon saanut tässä viime päivinä, kait oon alkanut tajuaan sen että mun on nyt _PAKKO_ parantua!! Anoreksia sais vaan lopettaa ton jatkuvan huutelemisen mun korvaani niin tää olis paljon paljon helpompaa!! Äitikin kävi.. Juttelin sen kanssa tästä ja se itki kun sano, että sen on tehnyt niin pitkän aikaa pahaa se, etten oo ymmärtänyt miten vakava mun tilanteeni oikeesti on. Emmä nää itseäni edelleenkään normaalina tai laihana vaan super läskinä, mutta odotan suorastaan sitä päivää että näkisin taas kaiken normaalisti ja voisin saada sitä itseluottamustakin pikkusen takasin, edes ripauksen niin miehellekkin olis helpompaa olla mun kanssani. Miehen kanssa vähän ollaan suunniteltu tulevaa kesää alustavasti, että tehtäis jotain kivaa koko perheenvoimin. jos kaikki nyt menee tän hoidon puolesta ihan kunnollisesti niin voi tehä muutakin kuin maata osastolla. Aika menee niin nopeesti, ens kuussa tulee puolvuotta täyteen kun alettiin seurustelemaan murun kanssa ♥ ♥ ♥ Tää puolvuotta on ollut jotenkin sanoin kuvaamattonta aikaa, koska jos en olis koskaan alkanut seurustelemaan tuon miehen kanssa en olis tässä elämäntilanteessa, en olis hoidossa! Olisin jatkanut samaa laihduttamista varmaan enemmän kuin nyt tein. Voin vaan kiittää luojaa siitä, että on suonut mulle tommosen ihmisen elämään mun kanssani ♥ Joidenkin mielestä oon ihan mielenvikanen ja teiniangsti ihminen koska mun mielialat heittelee sekuntista toiseen. Ensin oon onnellisempi kun koskaan, toisena hetkenä mua masentaa ihan sairaan paljon.. Ja toisaalta mulla on sellanen neutraali olo, että en tiedä tunnenko mä yhtään mitään?! Ehkä tunnen, mutta en osaa kuitenkaan käsitellä niitä kaikkia tunteita mitä pitäis. Itsetuhoisuudesta, viiltelystä ja tästä syömishäiriöstä kun pääsen eroon niin oon ehkä maailman tyytyväisin ja onnellisin ihminen, olis tavoitteena että ens vuonna olisin jo _normaali_: Mikä sitten onkaan normaali? Jonkun mielestä angstaava ihminen on normaali, toisen mielestä se on sekasin ja itsekäs.. Kolmas ei välttämättä haluais puuttua koko asiaan :D Itseni mielestä oon ollut normaali koko elämäni, mutta nyt kun tarkemmin ajattelee niin ei mussa ehkä olekkaan ollenkaan normaalia.. En tiedä, ehkä toikin asia selviää mulle pikkuhiljaa kun annan itselleni aikaa parantua! Kiitos muuten kaikille TAAS KERRAN jotka on jaksanut seurata tätä mun blogiani, mietin jo tossa yhessä vaiheessa että lopettaisin teidän blogien seuraamisen mutta ehän mä sellasta voi tehdä, toisaalta ne tsemppaa mua niin paljon eteenpäin ♥ XOXO: Nansku
maanantai 6. toukokuuta 2013
Musta tuntuu taas, et mun maailma on romahtamassa täältä helvetin pilvilinnoista takasin helvettiin! Miten mä pystyin edes kuvittelemaan, että tekisin jostain ihmistä onnellisen kun oon tämmönen säälittävä läskipaska? Ehkä tää oli taas muistutus siitä, etten mä voi lihota!! Miks mun on pitäny ees syntyä tänne !! Miks mä en voi olla niinku muut? Miks mä kuvittelen itsestäni ihan liikoja? MIKSI,MIKSI,MIKSI,MIKSI!!!!!!!!!
En saa taas mitenkään unta, vaikka kuin väsyttää ja silmiäkin särkee ihan sairaan paljon just ton väsymyksen takia. Heräsin kyllä aika myöhään tänään ,mutta lauantainakin meni todella myöhään johonkin yö kolmeen ainakin.. Mua ahdistaa jotenkin huominen laitokseen meneminen taas ihan kauheen paljon, entä jos mua vaan alkaakin taas ahdistamaan siellä ihan kauheen paljon? -Ne kaikki mua laihemmat ja kauniimmat ihmiset. Varmaan kaikki muutkin siellä ajattelee tolleen, voisin kuvitella ainakin! En oo kauheesti tutustunut siellä ihmisiin mutta muutamaan ihan mukavaan olen. Tai en silleen yksityiskohtaisesti tutustunut vaan jutellut niitä näitä. Lueskelin teiän blogit, yleensä sen jälkeen kun oon lueskellut jonkun tunnin niin alkaa silmät luppailemaan ja tulee uni hyvinkin pian, mutta tänään se ei vaan ole taas tullut. en haluaisi sekottaa unirytmejä taas kerran :8 XOXO: Nansku
Mua askarruttaa pari kysymystä, tai siis ihan varmasti tää on ihan normaalia mutta kysympä nyt teiltä rakkailta lukijoilta tätä kuitenkin :D Eli kun mulla on ollut kuukautiset ihan koko ajan (paitsi raskausaikana tietenkin) tän syömishäiriön ajan, eli kertaakaan ei oo jäänyt pois vaikka ne on TODELLATODELLATODELLA epäsäännölliset ollut, niin onko ihan normaalia että nyt kun oon alkanut syömään normaalisti niin mulla jää menkat pois? Piti olla jo viime kuun alussa eikä edelleenkään mitään havaintoa niistä o_O Voiko tosiaan olla niin, että elimistö menee aivan totaalisesti sekasin siinä vaiheessa kun alkaa syömään taas säännöllisin väliajoin? Omaan korvaani toi kuulostaa todella oudolta :D En oo kyllä kenenkään ''ammatti-ihmisen'' kanssa keskustellut tosta asiasta, täytyis varmaan kun huomenna taas sinne osastolle palaudun. Olis kiva tietää että onko kenellekkään muulle käynyt tolleen joskus?
Piti kiittää teitä ihania lukijoita, kun te jaksatte koko ajan tsempata mua eteenpäin näiden asioiden kanssa. Ootte ihan huippuja <3 Ja kiitos myöskin uusille lukijoille, edelleenkin jos haluaa niin saa liittyä joukkoon! En koskaan olis voinut kuvitella, että saan edes yhden lukijan, että joku jaksaa mun angstipaskaa lukea oikeesti saatikka sitten kommentoida :D Oon yllättynytkin tosta kommenttien positiivisesta sävystä, nimittäin kun seuraan todella monia blogeja niin jokaisessa on jotain anonyymien kommentteja missä on kauheita haukkumisia ja muuta tommosta Osassa on jopa ihan haukkimisesta huoritteluun asti ja todella törkeitä juttuja liittyen ihmisten henkilökohtaisiin asioihinkin! Mulle ei oo tullut ensimmäistäkään negatiivistä kommenttia, tosin en oo mainostellut edes tätä blogia missään koska en halua että ykskään mun tuttu (mieheni lisäksi) saa tietää tästä syömissekoilusta, että se on tämmöstä!Tää mun sairaus ottaa niille muutenkin niin koville, että en halua ihan jokaikistä itsetuhoista ajatustani jakaa niiden kanssa kuitenkaan! Mutta joo, ei mulla nyt varmaan sitten tällä kertaa ollut taaskaan muuta! Koittakaahan jaksella pikkuset <3 XOXO: Nansku
EIpä mulla oo mitään ihmeellistä kerrottavaa tällä kertaa, mutta oon tajunnut että mun parantumisessa on tapahtunut ainakin YKSI pienen pieni muuttuminen, tai oikeestaan aika iso.. En nimittäin ajattele enään niin pahasti kaikkien ruokien tai mitä nyt suuhuni laitankaan niin kalorimääriä. Kuukaus sitten mulla meni se nimittäin ihan yli!! Pahemmin ku koskaan, kaikessa oli liikaa kaloria ja mitään ei pystynyt laittamaan suuhunsa. Nyt vaikka paino ei ookkaan noussut tarpeeks ainakaan hoitajien mukaan niin on sentään jotain muutosta tapahtunut :) Toi liiallinen kaloreiden laskeminen kävi jo vähän raastavaksikin hommaksi, aina kun kävin kaupassakin niin kaikesta piti kattoa kalorit ihan joka ikisestä tuotteesta mitä vilkaskin. Mitään en voinut ostaa koska kaikessa oli ihan liikaa kaloreita. Nyt torstaina kävin kaupassa, enkä muuten kattonut kaloreita yhdestäkään tuotteesta mitä ostin!! Taidan olla aika ylpee nyt itsestäni. Tajusin sen just ehkä 5minuuttia sitten kun aloin miettimään, että varmaan ensimmäinen kauppareissu vuoteen mistä en tuntenut minkäänlaista ahdistusta tai halunnut ulos sieltä ostamatta yhtään mitään. Enkä edes huomannut noita kuin vasta nyt jälkeenpäin, vaikka oon tottunut siihen etten kykene olemaan kaupassa kuin sen muutaman minuutin kunnes mun on päästävä pois sieltä. Paniikkokohtaus,hiki valuu, tärisyttää.. Ja sit juoksen pää kolmantena jalkana kassalle ja toivon, et pääsen TODELLA nopeesti pihalle koska tuntuu siltä että happo loppuu kesken hetkenä minä hyvänsä. Nyt ei mitään tommosta, ehkä se johtuu siitä kun ne kalorit? En tiedä, ehkä sekin selviää tässä parantumisen myötä, että mistä tuo johtuu! Tokihan mä tiedän, ettei toi parantuminen tapahdu hetkessä, takapakkiakin voi todellakin tulla vielä, (varsinkin mun ajatuksieni kanssa kun ne on koko ajan niin sekavia..) vaikka oon ihminen joka haluaa kaiken heti ja samantein! Oon malttamattominen ikinä joka asiassa! Oli kyseessä sitten vaikkapa just se kauppajonossa jonottaminen niin oon turhautunut kun pitää odottaa :D Ehkä se on adhd:n syytä osaks ja kun ei osaa olla hetkeäkään paikallaan jne.. Mutta siis ihan tosi, olis ihan mikä vaan asia kyseessä jota täytyy odottaa niin en kykene siihen.. :D Oon nähnyt nyt monena yönä jotain ihmeellisiä painajaisia ja nukkunut todella levottomasti, en tiedä mistä sekään johtuu, ehkä liittyy tähän samaan asiaan kun oon vähän hellittänyt stressaamista ruuan ja kaloreiden suhteen. Niin alitajuntaan on sitten jäänyt jotain vielä jumittamaan tosta aiheesta, tai siis tottakai on, vaikka en päivisin kaikkea tota käsitteliskään niin kyllähän se johonkin aivolohkoihin on jäänyt vielä! Mun toiveeni olis kuitenkin etten haluais koskaan kuulla sitä, mun lapseni suusta ''miksi äiti ei syö koskaan mitään?'' Kyllähän toi tauti vaikuttaa lapseenkin, ei ne mitään tyhmiä yksilöitä todellakaan ole! Niin ja toi veden juominen on edelleenkin kauhee ongelma, onks teillä jotain keinoja miten sitä sais enemmän juotua? Päätä särkee ja muutakin huono olo kun ei juo tarpeeks vettä :( Tulipas nyt vähän sekava kirjotus kun piti niin hätäsesti kirjottaa, etten vaaan pääse unohtamaan yhtäkään asiaa mistä mun piti kertoa teille.
xoxo: Nansku
perjantai 3. toukokuuta 2013
*mä haluun olla sun, en kenenkään muun käydä kainaloos nukkumaan ja tuntee sun hengityksen ihollani ja kertoo sulle miten välitänkin ja miten rakastan mä sua kun kuulen sun äänesi päässäni huutavan tule mun luo, ja halaa mua lujaa mun tekis mieli sulle kaikki tää kertoa mut pelkään että karkotan sut pois mun luotani*
En selvästikkään pärjää kotona syömisten kanssa, oon syönyt tänään ainoastaan vähän pastaa ja siinä kaikki!Mä en vaan jaksais tätä anoreksian paskaa enään yhtään hetkeäkään! Todella ärsyttävää myöntää että aikuinen ihminen ei selviydy päivän selvästä asiasta yksin! Sain kuitenkin järjestettyä että meen vasta maanantaina takasin laitokseen. Ihan parasta, että saan olla nyt kotona edes tän hetken, oon väsynyt olemaan laitoksessa! En halua nähä siel ketään muita koska mua alkaa ahdistamaan ihan suunnattomasti että kaikki on mua vähintään puolet hoikempia ja kauniimpia!! Sitten parisuhteen kanssa on kans kauheen epätoivonen olo, oon koko ajan kauheen epäileväinen kun oon hoidossa, et mun miehellä on ollut toisia naisia ja kaikkee muuta! Vähän väliä pyörii mielessä, että rakastaakohan noin ihana mies mua ihan 100% varmasti? Miks se on mun kanssa kun oon tämmönen? Vammailen kaikilla asioilla, jos en vammaile niistä niin pyörittelen niitä päässäni 24/7 ja oon omituinen ,kärttynen jne! Pelkään kait menettäväni jotain sellasta mikä on mulle enemmän kuin tärkeetä :( Mutta eipä mulla tän kummempaa taas tänään :) XOXO: Nansku
Pääsin vapuksi kotiin, vaikka Mun hoitaja ei ollut tyytyväinen tähän painoon, se ei oo noussut kuin muutaman gramman.. Oon syönyt todella hyvin, vaikka se ahdistaa ja oksettaa mua ihan yli paljon! Oon oikeesti yrittänyt parhaani että parantuisin.. Mies on todella ylpeä musta ja kannustaa mua koko ajan noiden syömisten suhteen! Näytin sille tän bloginkin... Hetken mielijohteesta :D No ei kait täällä mitään salaista ole mitä en hänelle vois kertoa! Mä haluaisin kaverin, siis ihan oikeen kaverin.. On mulla tuolla hoidossa muutama uus tuttu mutta ei sellasta jonka kanssa voisin puhua kaikesta, tottakai mulla on maailman ihanin mies joka on mun paraskaveri samalla, mutta tajuatte varmaan mitä mä tarkotan. ihanaa joka tapauksessa olla kotona edes hetki <3 Mutta ei mulla taas muuta! XOXO: Nansku
