Muutama sana maanantaista!

En taas tiedä mistä mun pitäis alottaa! Eilinen oli ihan uskomattoman paska päivä, tai ilta varsinkin. Päivä meni ihan hienosti ja aattelinkin jo vähän liian aikasin että ehkä mun oloni nyt alkaa taas tästä helpottumaan!.. Mutta ei. Ei sais näköjään koskaan ajatella noin kun se paska iskeytyy taas sata kertaa kovempana kiinni! Huokaus, joo olin taas vähän idioottiläskipaskalehmä ja ehkä _pikkusen_ ylireagoin(kuten aina, tai ainakin kaikki muut väittää niin), mutta en voi sille mitään,mitä kukaan oikeestaan mahtaa itselleen ja luonteelleen?! Ja siis kyse oli mun ja tän mun exän tappelusta, ihan turhasta asiasta jota en nyt tähän ala sen tarkemmin kertoilemaan koska hänkään ei varmaan halua, että meidän suhteen yksitysasioita tuodaan julkisesti nettiin!? Tuskin tuo mieskään haluaa kauheesti mainostella sitä, minkälaisen kusipää ämmän kanssa se seurusteli sellaset puolvuotta kunnes sille paljastu se , että minkälainen paska mä oikeesti olen?!En kuulemma sais mollata itseeni tälleen, mut entä jos se on totuus? Enkö mä hitto vieköön saa sillon sanoa itseeni paskaks? Kusipääks? Läskiks? Jos se kaikki on totta!! Omasta mielestäni, saan. Mutta kysyttiinkö mun mielipidettäni?Ooh eksyin taas vähän aiheesta kun innostuin niin kauheesti, Mutta joo siis tosiaan mun piti kertoa eilisestä..

Tappelun lomassa sitten taas tää mun itsetuhoisuus tuli esille ja otti mut totaalisesti valtaansa! ja viiltelin, viiltelin, viiltelin niin että veret roisku pitkin poikin (varmaan kiinnosti yhtä paljon ku kilo paskaa). Itkin silmät päästäni silleen, että pääkin meinas räjähtää! Paitsi ettei mun itkeminen ollut vaihteeks yhtään mitään uutta, kun teen sitä nykyään pienestäkin asiasta! Sitten aattelin vähän rauhotuttuani et lähen käyttämään koiran pihalla ja siitä sainkin sitten loisto-idean lähtee _vähän_ juoksemaan..(Juokseminen on aina ollut se millä saa niitä hiton paineitaan purettua jos ei oo muutakaan) juoksin,juoksin ja juoksin, itkin, itkin ja juoksin, niin kauan et oksensin joku 20minuuttia tienlaidassa ihmisten tuijottaessa mua!! Noh, sitten jatkoin juoksemista takasin kotiin päin JA taas.. Oksensin,oksensin ja oksensin.. Ja mun olo ei edelleenkään helpottunut.. Sitten pääsin kotiin ja jatkoin sitä surkeeta vollotusta ja alotin taas sen viiltelyn, viilsin ranteeseen neljä syvää haavaa.. Enkä saanu niitä tyrehtymään, sitten iski paniikkokohtaus ja taas parit oksennukset ja meinasin tukehtua siinä samassa.. Sitten soitin yhelle tutulle joka on sairaanhoitaja varmaan sata kertaa sai soittaa ennenku seki suostu vastaamaan mulle! ja se oli ihan paniikissa, että soita nyt herranjumala ambulanssi tai puhu jollekkin.. No mähän en muuten ambulansseja soittele koskaan varsinkaan itselleni! Sitten siinä jossain vaiheessa (ajantaju katos ihan totaalisesti) päätin, että pyydän joltain kyydin et pääsen käymään sit sairaalassa kun olin ihan shokissa kaikesta paskasta jne.. No sitten pääsin sinne sairaalaan ja sain sellaset 7 tikkiä mun käteeni, mun paita ja housutkin oli ihan siinä veressä et oli pakko heittää roskiin kaikki... Enkä todellakaan kertonut muuten että miks tein noin, oletko itsetuhoinen? - En tietenkään kuluu vaan mun suustani.. Lääkäri kysy, että mistä nää jäljet sit tuli, niin vastasin että en nyt halua puhua siitä.. Aika jännä, että silläkin oli niin kiire eikä alkanut tenttaamaan mitään vaan päästi itsetuhosen ihmisen tosta vaan kotiinsa takasin :D Olihan mulla toki "saattaja" mukana, mutta silti. 

Tulipa taas hieno teiniangstitarina tästäkin, mutta ehkä mä nyt edes pikkuhetkeksi opin tästä taas jotain?! En tahtois, että mun läheiset ihmiset tietää tästäkään asiasta joten joudun kauniisti kieltäytyä kaikista lyhythihaisista vaatteista tänä kesänä, täähän on ihanaa <3 Toisaalta mua vaan kaduttaa se, että miks mä edes lähdin sinne sairaalaan koskaan!? Vitun läski idiootti, en olis ansainnu enää hetkeäkään tätä elämää.. 

Säästän nyt teiät kuitenkin kauniilta viiltelykuvilta, enkä laita tähän yhtäkään sellasta! Koittakaa pärjäillä, mä yritän vähän levätä kun joku 4 yötä valvottuna tässä taas.. Alan taas tajuumaan että oon koko mun loppuikäni yksin.. 

XOXO: Nansku

''Älä itke, älä itke mun vuokseni, sillä kaiken tämän jälkeen, sä olet yhä ensimmäinen.. Jos sä huolisit mut vielä takaisin.. Mmmmm, niin sinua vain, sinua vain rakastaisin''