Mietin...

Mun syömiset on menny kohtalaisen hyvin ,vaikka en oliskaan ollut laitoksessa. Eli kotona ollessakaan ei oo ollut mitään ongelmia sen suhteen. En tiedä kuinka paljon ihmisiä kiinnostaa mun syömiset, mutta epäsäännöllisyys on vielä sellanen mihin täytyis jotain rotia saada. Laitoksessa mä en tunne edes nälkää yhdenkään päivän aikana ja musta tuntuu että olisin syömässä siellä koko ajan jotain. Ja niinhän mä varmaan olenkin kun pitää syödä niin usein vähän kerrallaan. Edelleen mulle hiipii jokaisen syömisen jälkeen hirveen huono omatunto, oksettava olo, vatsakipu jne.. Mun elimistöä täytyy tututella edelleenkin tähän syömiseen. Pikku hiljaa ja vähän kerrallaan se alkaa siihen tottumaankin tai ainakin mä todellakin toivon niin ettei mun tarvii lopun ikäni kärsiä huonosta omatunnosta jonkun syömisen takia joka on oikeesti niin turhaa ja todella turhauttavaa.. 

En muistakkaan edes koska olisin viimeks oksentanut, hoidon aikana ehkä kahteen kertaan ja toinen niistä oli tahallinen koska mulle tuli ihan hirveen ähky olo ja oli pakko, ihan pakko vaan tunkea sormet kurkkuun. Välttäisin todella paljon ja suurta stressiä jos saisin tän syömishäiriöasian kuntoon ja aijonkin nyt ihan kerralla hoitaa sen kuntoon. Haluan että saan olla mun lapseni kanssa enkä todellakaan halua sitä, että hän ja mun mieheni joutuu tulemaan johonkin helvetin sairaalaan katsomaan mua sen takia, että en osannut huolehtia mun syömisistäni niinkuin aikuisen ihmisen täytyy osata!

Ihmiset on alottanut kauheen paljon nyt anoreksiaan, bulimiaan ja laihduttamiseen liittyviä blogeja, oon jonkun verran lueskellutkin niitä mutta aion jatkossa vähentää tommosia, koska en aijo ainakaan toistaseks laihduttaa.. Kauheen monissa sarjoissa ja ohjelmissakin on anoreksiasta ja laihduttamisesta paljon juttua. Thinspoilenkin välillä aika paljonkin, mutta yritän päästä siitäkin. En ymmärrä miten jotkut ihmiset pääsee tästä noin vaan hetkessä ja kaikesta kerralla. 

Onko anoreksiasta parantuminen oikeesti vaan päätöksistä kiinni? Jos mä päätän, että paranen niin parannunkohan mä oikeesti sillon? Entä jos retkahdankin laihduttamiseen taas, kolmannen kerran! Ainoastaan raskausaikana mulla ei ollut minkäänlaista laihdutusintoa, raskauden jälkeen se taas palas.. Entä jos haluan vielä lapsen ja raskausajan jälkeen tunnen itseni taas liian läskiks ja alan laihduttamaan hullunlailla ja sama anoreksiakierre alkaa taas alusta? Uskovatkohan mun läheiset enään kolmannen kerran jälkeen, että miten vakava sairaus tää on? 

XOXO: Nansku