Pohdintaa kaikesta maan ja taivaan välillä

Bloggaisko jostain vai eikö bloggais, siinä vasta onkin pulma. Mulle on miljoonaan kertaan sanottu, että miksen mä bloggaa koskaan sillon kun mulla menee hyvin.. Vaan ainoastaan sillon kun mulla on jotain valitettavaa sydämellä niin bloggailen tiiviiseen tahtiin, mä koen ton silleen (kuten eilisessä postauksessakin jo kerroin), ettei mun arjessa oikeesti tapahdu mitään niin ihmeen hätkähdyttävää sillon kun mulla menee hyvin, että mistä mä voisin postailla :D Ennemmin kirjottelen noita angstauksia kun kerta on jotain ''mielenkiintoista'' kirjotettavaa. Syömisistä ja syömishäiriöstä on kerrottu niin paljon, ettei siitäkään ole mitään uutta kerrottavaa. Syön edelleen sillon tällön ''hyvin'' , kuulemma liian vähän ja väärin miten sattuu mutta syön kuitenkin. Liikkuminen on tullut tuplana takasin mitä ei oo ollut hetkeen mutta sekin on ihan hallussa kuitenkin ettei se lähe kädestä ainakaan toistaiseksi. Viime viikolla kun kävin lääkärissä kipeenä olemisen takia, niin lääkäri halus laittaa välittömästi viestiä ravitsemusterapeutille vaikka sanoin, ettei ole mitään aihetta sille.. Tällä viikolla sitten tuli ens kuun loppu puolelle aika sinne, en tiedä jaksanko mennä edes.. Saa nähdä! Voi olla, että tulee sellanen äkkisairastapaus, etten milläääään pysty menemään sinne :D (YLLÄTTÄVÄÄ SINÄNSÄ). 

Mitäs sitten, mun piti tosiaan viime viikolla kirjotella teille muutama toivepostaus, mutta ne oikeesti unohtu kun tossa oli mysteerin kanssa kaikkea mahdollista tappelua ja on edelleenkin koko ajan.. Viimeks tänään se soitti mulle ja haukku mut pystyy, millon mä oon tehnyt mitäkin väärin ja pistää mut tekemään kaikkea älytöntä todistaakseni että mä oon tosissani sen kanssa. Mutta nyt sanoin sille, että mulle riittää oikeesti! Vähän reilu kuukaus jouluun ja toi alottaa nyt ton pelleilyn, että koko perheen joulu ja suunnitelmat menee pilalle oikein huolella, mua vituttaa ihan suunnattomasti tää: IHAN SUUNNATTOMASTI SIIS!! Ollaan suunniteltu kaikki valmiiks, jopa mietitty ja haettu asuntoakin toiselta paikkakunnalta, mutta mä jouduin nolosti soittamaan asunnonvälittäjälle ettei me mennäkkään kattomaan sitä asuntoa ollenkaan taikka muuteta yhtään mihinkään! Korkeintaan mysteeri muuttaa yksinään johonkin hyvinkin pian!! Tästä mysteeristä tekis mieli niin paljon kirjotella ja vaikka kuinka paljon, mutta en halua että saan siitäkin syyt niskoilleni koska oon ihan 100% varma, että mysteeri käy sillon tällön stalkkailemassa tätä mun blogiani oonko puhunut siitä jotain ihmeellistä yms :D! 

Mä seurustelin joskus monta vuotta sitten narsistisen miehen kanssa useamman vuoden avoliitossa ja mysteeristä on nyt paljastunut niin paljon noita samanlaisia piirteitä ja mitä enemmän mä oon sen kanssa, sitä enemmän siitä ihmisestä paljastuu tota narsistista luonnetta. Mua oikein pelottaa ihan tajuttomasti se, että ihminen joka oli parisuhteen alussa maailman ihanin ihminen on muuttunut muutamassa vuodessa täydeksi hirviöksi.. Oonko mä tehnyt tosta ihmisestä oikeesti tollasen? Olen puhunut mysteerin kanssa todella paljon noista narsistisista piirteistä, hän kuulemma itsekin huomaa sen (ainakin sanoo niin) myös ja yrittää miljoonia kertoja tehä asialle jotain, mutta ei vaan tee sille oikeesti  yhtään mitään.. Viimeks tänään sanoin mysteerille, että sen pitäis oikeesti käydä puhumassa jonkun kanssa noista sen vainoharhoistaan koska ei tästä tuu yhtään mitään enään. Ja lisään tähän vielä ihan selvennykseks anonyymeille varsinkin, että kumpikaan meistä (minä tai mysteeri) ei käytä mitään huumeita tms, mistä noi vainoharhat saattais johtua normaalisti :) 

Jos jollain on samanlaisia kokemuksia miehen tai naisen kanssa tommosesta kuin mulla, niin olis kiva jos kertoisit oman kokemuksen. Sähköpostia voi laittaa mulle jos haluaa yksityisesti jutella asiasta. 

XOXO: Nansku

Me erottiin mysteerin kanssa lopullisesti, mä en jaksa enään tätä. En tiedä miten tuun selviämään tästä vai tuunko ollenkaan, en tiedä. En todellakaan tiedä! Anteeks blogihiljaisuus, mulla ei vaan ole yksinkertaisesti voimia kirjottaa yhtään mitään. En jaksa muutenkaan tehä mitään. Mysteerin mukaan tää kaikki on mun syytä, että mä olen hyväkskäyttävä kusipää, ja mun pitäis painua helvettiin. Siitä ihmisestä tuli yhtäkkiä todella kylmä mua kohtaan. Viimepäivät kun keskusteltiin niin se vaan huus mulle naamapunasena, miten paska ja säälittävä olen.. Tosin toi nyt oli jo tiedossa, ettei musta ole mihinkään mutta sattuu silti kuulla ihmiseltä jonka kuvitteli, että se rakastaa mua enemmän ku mitään (eilen se vielä sano niin mulle nimittäin). äääääh

Kaikista eniten mua ehkä ärsyttää nyt just se, ettei mulla ole enään ketään kaveria sen takia koska oon heittänyt kaikki mun ystävyyssuhteet menemään mysteerin takia ja keskityin parisuhteeseen, ihan paskaa.. Maailman paskinta ,ettei oo ketään ihmistä kenelle puhua tästä tai tunteistaan tms.. Ja se, että kerroin yhelle mun ''kaverille'' tai sellanen se ainakin joskus oli niin että erottiin mysteerin kanssa ihan tosissaan nyt ja se tokas vaan takasin, ''että niin varmaan.. Ootte tehny sen jonkun miljona kertaa jo niin tuskin nytkään tulee tapahtumaan mitään tollasta.'' Ja tokas perään, että miks mä otan nykyään vaan sillon yhteyttä kun mulla menee paskasti mysteerin kanssa.. NIIN, miksi?!! Siksi koska kun mulla menee hyvin mulla ei oo mitään asiaa kenellekkään paitsi mysteerille, eikä mulla oo periaatteessa aikaa edes keskittyä mihinkään muuhun kuin mysteeriin! 

XOXO: Nansku