Kaloreita

EIpä mulla oo mitään ihmeellistä kerrottavaa tällä kertaa, mutta oon tajunnut että mun parantumisessa on tapahtunut ainakin YKSI pienen pieni muuttuminen, tai oikeestaan aika iso.. En nimittäin ajattele enään niin pahasti kaikkien ruokien tai mitä nyt suuhuni laitankaan niin kalorimääriä. Kuukaus sitten mulla meni se nimittäin ihan yli!! Pahemmin ku koskaan, kaikessa oli liikaa kaloria ja mitään ei pystynyt laittamaan suuhunsa. Nyt vaikka paino ei ookkaan noussut tarpeeks ainakaan hoitajien mukaan niin on sentään jotain muutosta tapahtunut :) Toi liiallinen kaloreiden laskeminen kävi jo vähän raastavaksikin hommaksi, aina kun kävin kaupassakin niin kaikesta piti kattoa kalorit ihan joka ikisestä tuotteesta mitä vilkaskin. Mitään en voinut ostaa koska kaikessa oli ihan liikaa kaloreita. Nyt torstaina kävin kaupassa, enkä muuten kattonut kaloreita yhdestäkään tuotteesta mitä ostin!! Taidan olla aika ylpee nyt itsestäni.  Tajusin sen just ehkä 5minuuttia sitten kun aloin miettimään, että varmaan ensimmäinen kauppareissu vuoteen mistä en tuntenut minkäänlaista ahdistusta tai halunnut ulos sieltä ostamatta yhtään mitään. Enkä edes huomannut noita kuin vasta nyt jälkeenpäin, vaikka oon tottunut siihen etten kykene olemaan kaupassa kuin sen muutaman minuutin kunnes mun on päästävä pois sieltä. Paniikkokohtaus,hiki valuu, tärisyttää.. Ja sit juoksen pää kolmantena jalkana kassalle ja toivon, et pääsen TODELLA nopeesti pihalle koska tuntuu siltä että happo loppuu kesken hetkenä minä hyvänsä. Nyt ei mitään tommosta, ehkä se johtuu siitä kun ne kalorit? En tiedä, ehkä sekin selviää tässä parantumisen myötä, että mistä tuo johtuu! 

Tokihan mä tiedän, ettei toi parantuminen tapahdu hetkessä, takapakkiakin voi todellakin tulla vielä, (varsinkin mun ajatuksieni kanssa kun ne on koko ajan niin sekavia..) vaikka oon ihminen joka haluaa kaiken heti ja samantein! Oon malttamattominen ikinä joka asiassa! Oli kyseessä sitten vaikkapa just se kauppajonossa jonottaminen niin oon turhautunut kun pitää odottaa :D Ehkä se on adhd:n syytä osaks ja kun  ei osaa olla hetkeäkään paikallaan jne.. Mutta siis ihan tosi, olis ihan mikä vaan asia kyseessä jota täytyy odottaa niin en kykene siihen.. :D

Oon nähnyt nyt monena yönä jotain ihmeellisiä painajaisia ja nukkunut todella levottomasti, en tiedä mistä sekään johtuu, ehkä liittyy tähän samaan asiaan kun oon vähän hellittänyt stressaamista ruuan ja kaloreiden suhteen. Niin alitajuntaan on sitten jäänyt jotain vielä jumittamaan tosta aiheesta, tai siis tottakai on, vaikka en päivisin kaikkea tota käsitteliskään niin kyllähän se johonkin aivolohkoihin on jäänyt vielä! 

 Mun toiveeni olis kuitenkin etten haluais koskaan kuulla sitä, mun lapseni suusta ''miksi äiti ei syö koskaan mitään?'' Kyllähän toi tauti vaikuttaa lapseenkin, ei ne mitään tyhmiä yksilöitä todellakaan ole! 

Niin ja toi veden juominen on edelleenkin kauhee ongelma, onks teillä jotain keinoja miten sitä sais enemmän juotua? Päätä särkee ja muutakin huono olo kun ei juo tarpeeks vettä :(

Tulipas nyt vähän sekava kirjotus kun piti niin hätäsesti kirjottaa, etten vaaan pääse unohtamaan yhtäkään asiaa mistä mun piti kertoa teille. 

xoxo: Nansku