Terapeuttista shoppailua ;D

Mun piti oikeestaan jo eilen kirjottaa ihan jostain muusta kun kirjotin tohon.. mua ärsyttää kun en saanut tota sivua just sellaseks kun olisin sen halunnut mutta kait toikin kelpaa jos ei kelpaa niin pistetään kelpaamaan :) Mutta en mä sitten viitsinyt kun tuli ihan paska olo, esitän nyt varovasti tämmösen yleisen kysymyksen... Ootteko koskaan ollut rakastuneita naimisissa olevaan mieheen/naiseen? Siis silleen ,että tunne olis ollut ehkä jopa molemmin puoleista? Onkohan se hyvästä vai pahasta, että toivoo toisen eroavan että vois keskittyä paremmin johonkin toiseen ihmiseen? tossa tapauksessa ehkä hyvä.. tai no en tiedä.. vaikeita asioita tosiaan ja vaikeina asioina tulee pysymään, mä haluaisin olla onnellinen.. Mutta miten mä voisin olla? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.. :) Mutta toisaalta, tarviiko jokaiseen kysymykseen edes vastausta? Ainakin mun omassa päässäni mä pyörittelen asioita itse vaikka miten päin.. Aina tulee jotenkin outo olo ja ylireagoinkin kaikkeen aika usein -.- No mutta se nyt ei liittynyt sitten toisaalta taas tohon asiaan.. Kukaan ei tunne mua täällä niin voin kertoa tänne mitä haluan, eilen ensimmäistä kertaa näytin yhdelle läheiselle (todella läheiselle siis). tutulleni tän blogin ja hän lukikin sen läpi.. tai niin ainakin sanoi :D voi olla että oli sellasta skeidaa, ettei sitä huvittanutkaan lukea.. Mutta joka tapauksessa annoin osoitteen hänelle :) 

Äh kyllä ärsyttää edelleenkin kun meni todella paskaks ja uusiks koko viikonlopun suunnitelmat taas parin idioottimaisen ihmisen takia, mutta en niistä viitsi angstata tähän sen enempää niistä,mutta mun mielipiteeni on se, että jos sovitaan jotain niin sopimukset pidetään myös? ellei ole ihan pakollista menoa tai muuta sellasta...Mutta *ittu toi ei ollut pakollinen TODELLAKAAN! Se oli nopeesti keksitty juttu.. Jos en itse ole idiootti niin sitten jotkut muut on mun puolestani joskus tuntuu siltä, että asiat menee niinkuin ne itse haluaa mennä... Joku maaginen voima päättää että nyt pitää mennä paskasti ja sillonhan kaikki asiat menee tosiaankin paskaksi, mutta kun toi yks asia on kussut mun takiani jo niin moneen kertaan.. *Huokaus* No, ehkä sen nyt tarttis sitten kusta vielä muiden takia ja sen jälkeen se onnistuu täydellisesti o.O Toivossa on hyvä elää <3 

Tuli tosiaan käytyä siellä ravitsemusterapeutilla tänään.. Suorastaan aikamoisen paskaa palautetta sain, mun paino on laskenut ihan liian paljon tässä viimesen parin kuukauden aikana..Pitäis syödä kuus kertaa päivässä sopivin väliajoin edes vähän kerralla tälleen aluki, miten ihmeessä mä pystyn siihen..  Join kyllä litran vettä odotellessa sinne pääsyä, mutta ei se näköjään auttanut vaikka olikin kauhee kusihätä kun vaa'alle menin -.-' Täytyy varmaan ens kerralla laittaa kiviä taskuun tai jotain.. No ei, kyllä mä nyt haluaisin ihan tosissani parantua tästä p*skasta ihan kokonaan oon kyllästynyt tähän :(  Mutta miten? Mä kammoan ruokaa, kiloja ja kaikkee muutakin siihen liittyvää.. Mua oksettaa ajatuskin siitä, kun oon jo näin läski!!!! Porsas oikein.. Tänäänkään en oo syönyt yhtään mitään pelkkää vettä juonut, kait mun täytyy joku leipä syödä tossa kohta.. :/ Mulla on nyt 4päivä seuraava seuranta käynti tonne ja sitä ennen käyn muistaakseni 27.11.12 punnituksessa että miten on lähtenyt tää painon nostaminen käyntiin, rasittavaa mutta ei sille voi  mitään!  Mua ärsyttää että elämän pitää pyöriä pelkän ruoan ja syömisen ympärillä, siis jos mä oon muksun kanssa kaksisteen kotona niin ei mulla ole mitään ongelmia,. mutta sitten jos täällä on joku muu niin koko ajan tulee sitä ruua tyrkytystä ja kyselyä siitä että enkö oo syönyt mitään tms!! 

Sairaalareissun jälkeen käytiin äitin kanssa shoppailemassa jotain ihan pientä ja mukavaa :> Oli ihan mukava päivä kun sai muuta ajateltavaa kun ruoka ja syöminen, vaikka pikkunen olikin kauheen kiukkunen koko ajan mutta kyllä se sitten jonkun aikaa siinä nukkukin... Äiti kyseli taas tarkasti , että mitä kaikkea se terapeutti nyt sitten selitteli ja oliko mun paino millä mallilla, enhän mä he*vetti soikoon voinut tokasta sille päin naamaa, että mulla on anoreksiaa edelleen o.O Sanoin ,että ihan mukavasti ja valehtelin kirkkain silmin.. Vähän oli tehnyt kyllä mieli olla , että ''anteeks äiti mä valehtelin sulle''.. mutta emmä voinut! Se oli jo viimekskin niin kauheen kauhuissaan ja kaikkea muuta vaan voi olla. 

Mutta tässä oli mun päivästä vähän tietoa teille :> Katsellaan taas..