Neljässadas postaus :)

Vaikka mä normaalisti viime aikoina oon vihannut suunnattoman paljon viikonloppuja (ihan vaan sen takia kun kaikki on aino jossain baareissa ja muissa kiireissä koko ajan sillon, eikä kukaan oo viihdyttämässä mua _yllätys_ huomiohuora kun olen!!) Niin tänään mulla on ollut ihan loistava fiilis koko päivän :) Vaikka mysteeri ei oo ollut pahemmin aamun jälkeen kotosalla niin silti mä oon pystynyt rentoutumaan ja olemaan kuten muinakin päivinä suht stressaamatta mistään. Ja ihana yllätys oli se, että mun yks hyvä kaveri halus viedä mut syömään yhteen todella ihanaan paikkaan, ei mihinkään mäkkäriin tai muualle :D Tuolla pysty syömään kevyesti eikä mitään älyttömiä rasvamättöjä tms. Monta tuntia vierähti siinä jutellessa kaikkee ja naureskellessa vanhoja juttuja. Lisää tommosia kiitos <3 

Mä kuitenkin vähän aavistelin, että mysteerillä olis ollut sormet pelissä tossa jutussa, koska tää mun kaveri ei oo koskaan ehdottanut tommosta niin kauan kuin hänet olen tuntenut ! Ja mysteeri poti aamulla vähän huonoa omatuntoa siitä, kun ei voinut viettää mun kanssa lupaamaansa viikonloppua kotosalla vaan sen oli pakko hoitaa tärkeemmät menot, mä sitten tuohduin tottakai siitä että "AI MÄ EN OLE SULLE TÄRKEE VAI!!?!!!!" Ja sitten siitä ei kuulunutkaan sen jälkeen yhtään mitään kun kotoa lähti kiukustuneena :D Oon kirjottanut sille miljoona viestiä ja yhteenkään hän ei ole vastannut, oon vähän pettynyt ja ahdistunutkin siitä, mutta kyllä se sitten taas vastaa kun kerkee tai tulee kotiin ennemmin tai myöhemmin. Odottavan aika on pitkä. En ymmärrä ihmisiä jotka haluaa olla avopuolisostaan päiväkausia erossa, jotkut jopa viikkoja jos mies on intissä taikka on kaukosuhteessa jonkun kanssa. 

Miten ihmeessä tohon pystyy jos on tottunut siihen, että toinen on koko ajan vieressä, tehään kaikki yhessä.. Nukutaan yhessä yms? :D Emmä pysty ymmärtämään, oonko mä oikeesti vaan niin kiintyväinen ihminen etten osaa enään olla yksin? Toi kysymys tuli jo mun edellisessäkin suhteessa eron jälkeen mieleen monia kertoja kun en nukkunut päiväkausiin jos toinen ei edellleenkin nukkunut mun kanssani! Oonko mä lapsellinen vai onko muitakin jotka on samanlaisia ton asian suhteen? :D Kyllähän se on joskus olla se pari tuntia yksin , varsinkin jos on kauhee riita ollut päällä ennen sitä kun toinen lähtee johonkin. Itse jos lähen niin en kerkee miettimään mysteeriä ollenkaan kun on koko ajan muuta seuraa ja miettimistä siinä, mutta jos jään kotiin niin en muuta teekkään kuin märehdi jumalattomassa ikävässä koko ajan. Mysteeri on sitä mieltä, että tää mun takiaisviettini on super sulosta, koska mä näytän sen sille että välitän siitä ihan sairaan paljon kun oon kiintyvä ja muuta sellasta, en nyt osaa selittää sitä mysteerin sanoin, mutta tosta asiasta on puhuttu meillä vaikka kuinka moneen kertaan. 

Tästä nyt tuli vähän tylsä ja pitkä postaus taas kerran, mutta koittakaa jaksaa lukea loppuun saakka ja kommentteja saa jättää, niitäkään ei oo nimittäin hetkeen tullut kauheesti. Mutta Nansku kiittää, hauskat lauantai-illan jatkot kaikille <3


XOXO: Nansku


~Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan, kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa. Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen, ei tuu tarpeeks sanottua.. 

Täällä saman kannen alla, meil on meret meil on maat, meil on sanat joiden voima pitää tän kaiken paikoillaan. Päivät kuluu, viikot vierii, piirrän merkin almanakkaan, jos tänne kuulun, sen tuntee. Ei oo mitään muuta kuin tää, ei oo mitään muuta kuin me.. Kunnes kuolen.. 

Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan, kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa. Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen, ei tuu tarpeeks sanottua.. 

Tuol on menot meiningit, tuol on valot kaupungin.. Laulut kertoo vapaudesta, viini vie sut vangikseen, tytöt antais mulle kaiken, riisuis kaiken paljaaksi.. Vaan jotain puuttuu, sen tuntee.. Haluun jotain muuta kuin tää, haluun mielenmerkityksen, elämälle! 

Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan, kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa. Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen, ei tuu tarpeeks sanottua.. ~