Sain tossa luettua eilen kaikki kuukauden takaset blogit mitä seuraan niin läpi, en oo oikeesti saanut yhtään mitään aikaiseksi tässä viime aikoina, terapia ahdistaa enemmän kuin koskaan, hyperventiloin moneen kertaan viikossa mitä mulla ei oo ollut koskaan aikasemmin, vaikka muuten kyllä olen paniikkikohtauksia saanut moneen moneen kertaan... Pitäis vähän yrittää hellittää otetta stressistä ja opetella taas kerran ottamaan vähän rennommin, en saanut nukuttuakaan moneen viikkoon jne. Tiedän mistä tää kaikki johtuu, mutta en vaan saa otetta elämään taas yhtään mitenkään. 

Mun ois oikeesti ehkä aika päästää mysteeristä irti ihan kokonaan lopullisesti, ei olla sen eroomisen jälkeen oltu missään tekemisissä toistemme kanssa, mutta mä nään unia siitä ihmisestä koko ajan, viikonloppunakin koko ajan kuvittelin että ehkä siitä vielä kuuluu jotain. Toki voisin tehdä itse aloitteen ja laittaa viestiä mutta EI! Ei vaan voi.. Emmä halua enään olla sen ihmisen kanssa vaikka syvällä sisimmässäni mä tuntisin vaikka minkälaisia tunteita sitä kohtaan. Mulla on ikävä sitä, jumalaton ja loputon ikävä, en tiedä helpottaako tää koskaan. Tässä on jo hetken aikaa mennyt silleen suht hyvin, aina kännissä saan kauheita päähänpistoja ja yritän soittaa sille yms. Ei mysteeri oo koskaan onneks vastannut niihin kännipuheluihin (luojan kiitos,) koska olisin katunut sitä kuitenkin sitä ihan suunnattoman paljon jälkeen päin.. Voisin poistaa sen numeron, kyllä! En oo vaan pystynyt, en oo pystynyt sen ihmisen lähettämiä viestejä, mitään mieän yhteisiä kuvia, tai mitään muutakaan poistamaan. Se olis ehkä ihan suunnattoman iso saavutus jos saisin poistettua noi kaikki niin pääsisin eteenpäin.

Kyllä mulla oli juttua tossa yhen ihmisen kanssa (laastarisuhde) paskin mahdollinen mitä voi koskaan olla.. :/ Ei tommisia suhteita kannata koskaan, mä en pystynyt nukkumaan, syömään, tai tekemään yhtään mitään muutakaan niin mun oli vähän niinkuin ''pakko'' oman terveyteni kannalta hetkeks tommonen keksiä tohon :D Mutta kyllähän se vähän kirpas kun pistin välit poikki kys.ihmisen kanssa loppujen lopuks ja kerroin kaiken. Itkettiin molemmat ihan sikana ja olin vaan sitä mieltä, ettei siitä suhteesta tuu normaalisti yhtään mitään, ei mulla ollut periaatteessa minkäänlaisia tunteita sitä ihmistä kohtaan.. Oon törkee, paska ja idiootti, tiedän sen varsin hyvin ja kyseinen ihminen sanokin sen mulle harvinaisen selkeästi. 

Oon olevinaan aikuinen ihminen enkä osaa olla yksin, itsesääli tulee taas 100% eteen :DVitutan itseeni niin paljon, ettette osaa edes ymmärtää sitä. 

XOXO: Nansku