En oo jaksanut taaskaan postailla/lukea edes noita teiän blogeja ollenkaan varmaan 3viikkoon, oon niin saamaton paska että en tiedä mitä pitäs taas tehdä :D Ehkä ottaa itseään niskasta kiinni kaikessa mahdollisessa asiassa.. Mm: Syömisissä, liikkumisissa, töiden teossa, terapiassa käymisessä / Yleensäkin noissa asioiden hoitamisessa, siivoomisestakin on tullut ihan järkyttävää pakkopullaa mulle jne.. Oon miettinyt nyt taas koko viikon sitä, että alottaisin terveellisemmän ruokavalion ja lopettaisin suklaan ja muiden herkkujen syönnin.. Kebabit ja pizzat on kans tullu taas niin pahasti kuvioon että oikein yököttää itseni puolesta.. :S 

Oikeestaan ajattelin postata sen takia kun tänään tuli 4kk täyteen siitä kun me erottiin mysteerin kanssa (tänään siis tasan 4kk), järkyttävää miten nopeesti tää aika on mennyt, toisaalta todella nopeesti mutta sit kuitenkin niin hitaasti ja kivuliaasti. Heräsin aamulla viiden aikaan siihen kun itkin ihan hulluna koska näin kauheeta painajaista mutta en tietenkään enään muista,että mitä.. Sen painajaisen jälkeen en tietenkään saanut enään nukuttua ollenkaan. Ja alitajuntaanhan tommoset kipeet asiat tulee aina samantein, vaikka ei niitä silleen edes miettiskään. Tää päivä on muutenkin ollut todella haikee ja ärsyttävä, eilinen oli myös mutta ei niin paha.. 

Oon pitänyt 2pv puhelinta äänettömällä ja ollut pitämättä yhteyttä kehenkään, kukaan ei oo myöskään TIETENKÄÄN ottanut muhun yhtään mitään yhteyttä koska mä en ole ollut ensimmäisenä sitä ottamassa :D Yks ihminen tossa laitto joku aikaa sitten välit poikki, koska en ensimmäisenä ottanut yhteyttä johonkin kolmeen päivään. Musta on ihan älytöntä miten ihmiset kuvittelee että mun pitäs olla aina ja joka ikinen kerta se joka ottaa ensimmäisenä yhteyttä ja soittelee koko ajan, ei saatana mee mun ymmärrykseeni.. (anteeks kirosanat..)

Sunnuntaina viiltelin taas ensimmäisen kerran johonkin vuoteen, ai että se tuntu hyvältä ja niin helpottavalta ettei mitään rajaa, tuntu ku kaikki paskat mun sisältäni olis valunut veren mukana viemäriin, en tajua miten se voi tuntua niin hyvältä.. (oon ehkä vähän päästäni vialla kun tuntuu tolta). Nyt kun joudun maanantaina selittelemään terapiassa miks mun ranteet näyttää tältä niin ei oo enään yhtään kivaa/helpottavaa, toisaalta tuli kauhee ahdistus mut sit toisaalta olisin tänään taas halunnut tehä sen saman eli viillellä niin paljon ku vaan pystyy ja kykenee.. Jooh, mä lähen tästä tekemään jotain ''järkevää'' eli lukemaan vähäks aikaa ja sitten nukkumaan :D

XOXO: Nansku