Karu totuus

Oon kipeenä, niin nyt on taas aikaa miettiä mitä kirjottaisin ja mitä tekisin tän blogin kanssa, en oo kuitenkaan lopettamassa koska mulle on tullut noita pahanolon puuskia vähän väliä, niin pakko on pitää tää silleen, että saan avautua jos siltä tuntuu. Tätä lukee mysteeri ja muutama muukin läheinen ihminen, mutta ei se kuitenkaan häiritse/haittaa mua millään tavalla tai tietenkin jollain tavalla, mutta ei silleen etten pystyis kaikesta kirjottamaan kuitenkaan. 

Mietin mitä postaisin, piti kirjotella vuodenvaihteessa niistä uudenvuodenlupauksista, mutta en luvannut oikeestaan yhtään mitään :D Koska musta se olis ollut taas ihan paskaa pettää kaikki lupaukset samantein, kun ei musta vaan yksinkertaisesti ole pitämään niitä edes.. Mulle on taas tullut tää itsesääli aika isona osana, ja himo laihduttamiseen koska painoa on noussut ihan liikaa viime kesästä, nyt ei ois kukaan ees tarkkailemassa pahemmin mun syömisiä.. Paitsi käyn siellä päiväosastolla syömässä sillon tällön ja terapiassa useamman kerran viikossa. En vaan sais antaa valtaa tolla anoreksiapaskalle nyt enään kun oon vihdoin kauheella voimalla päässyt rämpimään pahimmasta suosta ylitse, en sano etteikö tässä olis edelleen työtä vaikka muille jakaa, mutta kuitenkin.. 

Mysteeri laittoi mulle eilen illalla viestiä ja soittikin.. Juteltiin joku 30min puhelimessa kaikesta mahdollisesta, se vähän purkas ajatuksiaan siitä miten paljon ja tosissaan se nyt oikeesti haluais olla mun kanssa TAAS, se olis ainakin 3-4 kerta, enkä oo valmis siihen taas. Kyllä mä haluaisin et joku olis vahtimassa mun syömisiä mutta oon aikuinen ihminen ja mun on pystyttävä tähän ihan itse ilman mitään ylimääräisiä apuja.. Laitoin sille tän alla olevan biisin ja sain mysteerin itkemään.. :/ Mun tekee pahaa oikeesti nähdä miten paljon sitä ihmistä sattuu ja satutan samalla itseänikin, mutta en vaan pysty enään olemaan sen kanssa.

Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut
Parempi erillään ku yhdes

Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut

Parempi on erillään,
jos päivittäin me vaan riidellään
Eri asioita elämästä etsitään,
sitä painetta kestä kovin pitkään

Turhaan odotetaan kipinää,
ei pidä todellisuutta sysää syrjään
Teepannu niin korkealta viheltää
ja aidan tuol puolen alkaa nurmi vihertää

Ja vaik se rakkaus ois arvost kaiken yrittämisen,
auta ei keinot jos tullut on siit skeptinen
Tippuu malja maahan ja se särkyy
Liimaat kokoon mut se kestää ehjänä vain hetkisen

Arvon ennen menettämistä kumpaa tuntis,
se ois huomattavaa edistystä perusjuntis
Mut ei ain rakkaus riitä,
ei kaikki osaa kiittää siitä

Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut
Parempi erillään ku yhdes

Se on karu totuus, karu totuus,
ettet sä voi styylaa enää mun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut

Ei meit maahan oo niitattu kii,
ei olla mantereit, ei olla saarii
Erillemme me ajauduttiin,
mut jaloillemme kumpikin pudottiin

Kun erotaan yhteisymmärrykses ja sovus,
se voi olla uuden luvun alotus
Se ei voi mennä niin et kadulla me sanota ees moi,
eikä muisteta ollenkaa niit hyvii aikoi
Miks tuhlata enempää näit voimavaroi - jaja

Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut,
Parempi erillään ku yhdes

Se on karu totuus, karu totuus,
ettet sä voi styylaa enää mun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut

Sisko tahtoisin jäädä,
mutta meillä on eri päämäärä
Ei siinä että kumpikaan ois oikea tai väärä
Ne ketkä sydämessä, en niille takkia käännä

Kun kuljen ohi sun kotitalosi ni mä mieti en
kenen kanssa sammutat sun valosi
Aio en enää
haikailla sun perään
Mun täytyy elää

Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut
Parempi erillää ku yhdes

Se on karu totuus, karu totuus,
ettet sä voi styylaa enää mun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut
Parempi erillää ku yhdes

 XOXO: Nansku