Mulla on oikeesti ihan suunnaton ikävä mysteeriä, mutta en halua myöntää sitä itselleni tai kenellekkään muulle. Kävin tänään mun siskon kanssa kahvilla ja se sano , että näytän ihan siltä ku mun elämässä olis tapahtunu kauheita muutoksia, sitten mun oli pakko avautua sille. Aloin itkemään ihan hulluna ja räkäposkilla selitin miten kauhee ikävä mulla vaan on mysteeriä, mutta emmä voi jatkaa sen kanssa suhdetta , vai voinko? Onko tää vaan sitä, että on takertunut johonkin ja tottumuksesta ei vaan osaa olla yksin/halua. Jokainen aikuinen ihminen ihan 100% varmuudella osaa olla yksin jos vain itse sitä tahtoo! Musta on vaan ihan sairaan paskaa nukkua ja olla yksin, haluaisin niin paljon vaan nukkua jonkun kanssa, keskustella niitä yöllisiä keskusteluita mitä mysteerin kanssa keskusteltiin yms.. :/ Elämä on vaan ihan typerää ilman sitä tyhmää ihmistä. Ei se ole tyhmä edes oikeesti, mutta nyt mua ärsyttää kaikki niin sanon sitä tyhmäks :D Kyllähän me yritettiin keskustella asioista, mutta se meni vähän molempien puolelta itkemiseks eikä sit mitään järkevää tullut sanottua, mysteeri kerto että sillä on ikävä ja plaaplaaplaa.. Mullakin on ikävä sitä! IHAN HIRVEEN KAUHEE IKÄVÄ! Mä en edes muista koska me oikeesti ollaan oltu mysteerin kanssa näin kauan erossa toisistamme sen jälkeen kun yhteen muutettiin.. Mun olis tänään jo tehnyt niin paljon mieli pyytää se ihminen tänne.. Käpertyy sen kainaloon ja rutistaa niin lujaa ja sanoo sille, ettei se päästäis koskaan irti musta vaan puristais kahta kovemmin. ♥
Te ette oo mulle kauheesti antanut mitään postausehdotuksia niin mä nyt kirjottelen näitä surkutuksia minkä kerkeen tänne.. Koittakaa kestää oikeesti, mulla on paska olo ja haluan purkaa sitä johonkin muuhun kuin viiltelyyn tai kännäämiseen yms. Voisin toki pilata elämäni ihan täysin ton ihmisen takia, mutta yritän parhaani mukaan pysyä vahvana tässä. Ei mysteerikään sitä haluais että mulla menis ihan kauheen paskasti ,vaikka se tietää että oon surullinen,pettynyt ja ties mitä miljoonaa muuta asiaa niin kuitenkin en vaan halua että se näkee mulla menevän vielä huonommin.
Syömiset mulla menee päin v
*ttua suomeks sanottuna, en saa syötyä päiväs aikaan lähes mitään ja illalla ahmin kaksin käsin kaikkia herkkuja kunnes oksennan ja kiroon sitä että piti olla niin idiootti ja syödä ne ! Oon oksentanut todella monta kertaa tässä viikon sisällä, ihan tajuttoman monta kertaa. Mulla on stressivatsakin niin joka kerta kun stressaan , oksennan.. Joka ikinen kerta samajuttu eikä sillä ole väliä,että mikä se asia on mistä stressaan, oksennan silti! Jos mua jännittääkin ihan kauheen paljon niin oksennan sillonkin. Oon ollut aina herkkä oksentamaan, muistan kun meillä oli joskus yläasteella kouluesitelmäkin joka piti luokan edessä esitellä, niin jännitin sitä niiiin tajuttoman paljon mitä lähemmäs se esitelmän aika tuli! :D Ja lopulta kun oli mun vuoro nousta luokan eteen niin oksensin lattialle ... Mutta halusin kuitenkin esitellä sen esitelmän jne !! Muttta nyt mä luistin vähän aiheesta, ostin tommosia amerikkalaisia paahtoleipiä ja tein uunileipää niistä eilen ja ahmin varmaan 5 sellasta peräkkäin onnenikukkuloilla :S sit kirosin kun oli hitoksen huono olo.
Mutta ei mulla nyt muuta tällä kertaa.
xoxo: Nansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on tervetulleita :)