Sul on mun rakkaus, sul on mun sydän ♥

Mun päässäni pyörii taas tälleen yöllä, tuhat ja yksi asiaa. Mysteeri on kaverilla saunomassa ja laitto viestiä että tulee kohta kotiin, ei ole vielä näkynyt mutta en mä ole vielä pahemmin odotellutkaan , vielä! Tuntuu, että mun kaikki aikani menee parisuhteen kasassa pitämiseen ja kodin kunnossa pitoon. Toisaalta eihän siinä ole mitään outoa kun miettii, ihan normaalia. Mutta oon tottunut siihen että asiat menee omalla painollaan myös parisuhteessa eikä niin, että niitä täytyy pitää pitämällä kasassa.. Mutta toistaseks on taas kaikki kunnossa ja mun pilvilinnani pysyy pystyssä vahvasti.(Pahoittelut sille ihanalle anonyymille joka niin kauheasti toivoi, että mun pilvilinnani romahtais pian.)  On se meinannut kaatua ehkäpä enimmäkseen sen takia kun oon taas alottanut sen ''sulla ei ole aikaa mulle''-jutun, mutta tajunnut vihdoin ja viimein että tolla miehellä on vähän liikaakin aikaa mulle ja musta tuntuu vaan hyvältä olla välillä ihan omissa oloissani ja ''rauhassa'', nähdä kavereita, käydä shoppailemassa ja keskittyä välillä ihan vaan omaan itseeni! Miksen mä oo aikasemmin tajunnut, että tarvitsen myös itse omaa aikaa? Oon vaan kuvitellut, että mun ja mysteerin on oltava kaikki mahdollinen vapaa-aika yhdessä niin tiiviisti kuin mahdollista, oonko mä kuvitellut että tää tulee taas loppumaan kuin seinään? Että sen takia pitäs olla kuin paita ja peppu koko ajan toistensa kanssa..? Osaks aloin ajattelemaan sitä, ettei mysteerillä ole aikaa mulle sen takia kun kaikki vähän väliä ihmettelee sitä että missä se _TAAS_ on jos pyydän jonkun meille tai jotain. 

Oon alkanut tuntemaan itseeni entistä enemmän tän suhteen myötä, oon oppinut hillitsemään itseäni joissain asioissa, mutta jostain taas ne mahdottomat angstipurkaukset vaan yrittää änkeä. Eilen meillä oli kaks riitaa saman päivän aikana,jotka lähtivät pienen pienestä asiasta liikkeelle ja sitten mä taas keitin niistä jumalattoman sopan ja kaikki räjähti pitkin.. Saatiin kuitenkin sovittua ne, mä en todellakaan ole pitkävihanen ihminen (joka muuten ärsyttää välillä ihan suunnattomasti, kun haluais ihan aiheesta pitää vaikka sitä mykkäkoulua edes hetken, mutta ei vaan osaa),eikä ole kyllä mysteerikään. Ja itsekuri on kasvanut ihan huomattavasti, jopa mysteeri on sanonut mulle siitä moneen kertaan tässä viikon sisällä :) 

Mutta ei mulla sen kummempaa nyt tähän väliin, mä meen takas tonne sänkyyn makoilemaan jos vaikkapa sais unta kun eilenkin meni johonkin neljään valvominen kun oli niin kauheesti juteltavaA :D Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille ja onnea teille jolla on jäätävä darra ♥ 

XOXO: Nansku


''On vannottu johkin tuonne tähtitaivaalle/
Että laivamme jatkaa matkaa pitkin rakkautemme taipalet/
Kaipaa mä aikaa en joka jääny taakseni/
Kaiva en polkua jota joskus astelin/
Vaan nyt on hyvä olla kun sä kanssain kuljet/
Ku saan pitää susta kii ja yhtäaikaa silmät sulkee/
Nukahtaa sun viereesi ja nähä kaunist unta/
Susta prinsessani tää on rakkauden valtakunta/



Mä kaipaan sua joka hetki kun et oo mun lähelläni/
Kaipaan sua vaan lähemmäksi vaik oot käsi kädessäni/
Tuntuu nii hyvältä kun sua halaan aina/
Sitä mietin kun oot himas ja ikävä painaa/
Mut oikeestaan ikäväkin antaa lisää voimaa/
Saat taas hymyn huulilleni kun sä mulle soitat/
Tai lähetät edes jonkun tekstiviestin/
Pistää miettiin jotkut onneansa silti etsii vielkin/
Mutta mun ei tarvi enää koska olet valoni/
Ja, mä oon sun kadotettujen tunteittes paroni/
Teen mitä vaan sun vuokses, jotta pääsen luokses/
Valmis olen vaikka läpi harmaan kiven juokseen/
Laitan rakkauteni likoon tälle puhtaalle pöydälle/
Mähän vannoin joskus että tulen löytään sen/
Toisen puolikkaani jota viel en ollu tavannu mut/
Nyt mä vasta tiedän miltä tuntuu olla rakastunut/''