Toinen nainen

Multa on joskus aikasemmin jo pyydetty postausta siitä, minkälaista on olla toisena naisena suhteessa.. Tonkin olis voinut tietty kertoa selkeemmin, mutta tajusitte varmaan..  Eli millasta on olla suhteessa varatun ihmisen kanssa. Tästä aiheesta on käyty monia kertoja kovaa keskustelua,mutta Yritän nyt kasata jotain pieniä ajatuksia siitä aiheesta teille, niin saan edes jonkun toiveen toteutettua vihdoinkin :D 

Tää on ehkä vähän rankka aihe mulle, mutta kirjotan tästä nyt kuitenkin kun en oo jaksanut aikoihin panostaa mihinkään toivepostauksiin tai muutenkaan tähän blogiin sen kummemmin, niin kait nyt olis aika jo sitten. Tossa joku aikaa sitten kuulin sellasen keskustelun jossa muutama nainen keskusteli just siitä, kun jonkun tuttu oli ollut suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa ja nyt odotti lasta sille ja tietenkään tän miehen vaimo ei tiennyt asiasta yhtään mitään ja nää ihmiset sitten haukku sitä naista siinä minkä kerkes. Mun olis tehnyt mieli mennä mukaan siihen keskusteluun ja kertoa oma näkökantani tosta asiasta mutta pidin tällä kertaa turpani tiukasti kiinni hampaita yhteen purren :D Keskustelupalstoiltakin löytyy tohon aiheeseen liittyen todella paljon kaikkea mahdollista tekstiä, en oo niitä sen kummemmin lueskellut mutta osa jotka tota harrastelee niin niillä on sellanen fetissi tulella leikkimiseen.. Eiks tommosta vois sitten kokeilla jollain muilla jutuilla kuin toisten suhteiden pilaamisella? Löysin sitten tommosen keskustelun missä pohditaan, että miks ihmeessä ihminen lähtee tommoseen suhteeseen.. Mä en osaa ehkä itse kyllä vastata tohon muuta kuin, että sellanen joka ei osaa käyttää aivojaan paskan vertaa :D Miksei tossa kysytä, että minkälainen naimisissa oleva mies alkaa suhteeseen toisten naisten kanssa? Miksei vaan voi erota ja ottaa sen jälkeen sitä uutta? Onks se tosiaan sitten paljon jännempää olla muiden kanssa ja tietää, että vaikka muut lemppais niin koko ajan se yks muija odottelee kiltisti kotona lasten kanssa? En tiedä, mä jotenkin ymmärrän tota tilannetta todella hyvin, mutta toistaalta en tunne minkäänlaista myötätuntoa tommosta ihmistä kohtaan. Tossakin vois ajatella vähän muitakin osapuoliaan kuin itseään, entä jos tosiaan se kotona odottava saakin tietää tosta sekoilusta? Oliko ne panot sen 10vuoden arvosia jotka heittää hukkaan sen yhen ihmisen kanssa sitten? Kyllähän sitä naimisissa olevaa ihmistä on kiva tosiaan tapailla ilman minkäänlaisia sitoumuksia ja muuta vastaavaa, mutta emmä kyllä enään koskaan lähtis tohon touhuun mukaan oli se sen verta raastavaa puuhaa.. Tosin mä odotin ihan liikoja ja myöskin luulin aivan liikoja itsestäni sekin voi vaikuttaa siihen. Luin tosta jostain oliskohan ollut iltalehti, että joku nainen kerto olevansa varatun miehen kanssa ''suhteessa'' eikä kokenut minkäänlaista myötähäpeetä siitä asiasta eikä kokenut tekevänsä mitään väärin. Kyllä mä itse ainakin tiesin ja koin erittäinkin hyvin, että teen väärin jos jatkan ja plaaplaaplaa. Ei ollut varmaankaan päivääkään etten olis miettinyt asioita että mitä helvettiä mitä tässä oottelen!! Mikä sitten on kenenkin mielestä oikein ja mikä väärin, siitä ei kauheesti voi kiistellä koska ne on aikalailla mielipide asioita. 

Eräs blogikin jota seurasin jossain vaiheessa käsitteli aihetta kun yks nuori tyttö oli rakastunut varattuun mieheen. Ja tää nainen on kirjottanut tälleen kun siltä kysyttiin, että miltä tuntuu olla toinen nainen (laitan nyt muutaman kohan tosta kirjotuksesta): ''mietin jatkuvasti, mitä mies tekee vaimonsa kanssa. Pelkäsin, että vaimosta tulisi yhtäkkiä enemmän rakastettava ja mies ilmottaiskin yhtäkkiä meidän suhteen olevan ohi. Tuijotin kaiken aikaa kännykän näyttöä ja odotin viestiä tai soittoa mieheltä, jos niitä ei kuulunut niin aloin huolestua ihan kauheesti koko ajan. Tunsin itseni myös kiinnostavaksi ja haluttavammaksi naiseksi kun mies järjesti aikaa MINULLE. Jätti perheensä kotiin ja lähti tapaamaan minua. Olisin voinut yhdellä puhelulla tai oven taakse menemällä hajottaa koko niiden perheen. Toisena oleminen ei todellakaan ollut helppoa, vaikka moni kuvitteleekin sen silleen että perheellisen miehen kanssa olisi helpompaa ja vapaampaa olla. Välillä oli totaalinen sekoamisen tunne tai oikeesti sekoaminen lähellä, ei voitu kävellä missään yhdessä ja nauttia niistä oikeista asioista mistä yleensä parisuhteissa olevat ihmiset nauttiikin, elokuvissa käynnistä, yleisellä paikalla syömisestä, ihan perus ruokakaupassa käymiseenkin tarvittiin jumalattomat sotasuunnitelmat ettei kukaan tuttu tule vastaan tai jos tulee niin mitä kerrotaan hätävalheeksi!''.. Aika rankkoja juttuja ja itse voisin allekirjoittaa noi kaikki, tossa oli vielä miljoona asiaa lisäkskin mutta tota, emmä jaksanut niitä kaikkia kirjottaa ;)

Tää on nyt jotenkin sekava kirjotus, mutta kait saitte jotain selkoa tästä :D? Ja jos jotain jäi epäselväksi niin kyselkää ihmeessä.. Lisää myös asiallisia toivepostauksia otetaan vastaan, seuraava kyllä varmaan tulee olemaan aika jouluaiheinen kun sellanen on kerta nyt aikalailla ovella jo!

XOXO: Nansku