-

Meinasin eilen vähän angstata, tai angstasinkin. En ymmärrä miks ihmiset haluaa olla niin ilkeitä mua kohtaan vaikka mä itse tahdon että kaikki olis hyvin. Meillä oli mysteerin kanssa eilen kauhee tappelu taas siitä normaalista aiheesta, eli mun syömisestä. Miks siitäkään pitää keskustella? Niin kauan kuin mun annetaan olla ja syödä silleen kuin haluan niin kaikki on hyvin. Mysteerin mielestä oon liian ankara itselleni ja en anna mun parantua tosta paskasta, mutta kun asia taas musta ei ole niin :D Mistä toikaan tietää mitä mun päässäni liikkuu? Oikeesti!! Mä en voi sille mitään jos vaan unohdan syödä (joo tiedän, että käytin tota ennen tekosyynä ,mutta nyt mä en eilenkään vaan muistanut)... Selviinköhän mä koskaan tästä? Tuleekohan mun syömisestä koskaan mitään normaalia? Kaikki tuntuu taas niin ylitsepääsemättömältä ,ettei mitään rajaa.. 

Emmä haluais tapella mysteerin kanssa tosta asiasta. Sanoin sille taas kerran aika kärkkäästi takasin, että pitäs huolen omista asioistaan ja jättäs mut rauhaan! Vaikka se haluaa vaan hyvää ja on huolissaan, taas tälleen jälkeenpäin kun alkaa ajattelemaan asioita niin tekee pahaa vielä enemmän kun miettii mitä kaikkea toikin ihminen joutuu kestämään kun se on mun kanssani. Vaikka se illalla/yöllä sanokin mulle, ettei sillä ole mikään ja kaikki on hyvin mutta kyllä toi taas vähän vaivaa mun päätäni. En saanut nukuttua jonka seurauksena mua väsyttää ihan kauheesti, oon oikeestaan valvonut jonkun 3-4 yötä nyt. 

Mutta mä meen kattomaan jotain aamupalaa, koitan taas kirjotella vielä tällä viikolla jos jotain fiksua tulee :D

XOXO: Nansku