Eilinen ilta meinas purkautua sellaseen raivari-itkuun. Ihan vaan sen takia, että tajusin taas kerran,e tten oo edelleenkään päässyt yli eräästä mulle todella tärkeestä asiasta. Toisaalta toivon, että olisin voinut unohtaa sen jo kuten päätinkin uudenvuoden lupaukseksi, että unohdan kaiken menneen mutta kaikki tuon saman asian kokeneet on sitä mieltä, ettei sitä voi tosta noin vain sormia napsauttamalla vaan unohtaa. Joo, kyllähän mäkin olen ihan samaa mieltä noiden muiden kanssa.. Mutta plääh, en vaan jaksais enään märehtiä siinä samassa missä märehdin viime vuonnakin. Mutta eräs ihminen muistuttaa mua tostaKIN asiasta melkeen päivittäin. Joulu meni siinä kun eräästä ihmisestä kyseltiin koko ajan, joulun ja uudenvuoden välissäkin siitä vielä kyseltiin ja sitten uutenavuotena räjähdin raketinlailla tosta asiasta niin sen jälkeen jokainen on pitänyt suunsa kiinni, kävi mielessä että oliskohan mun pitänyt jo ennen uuttavuotta avata turpani niin olisin päässyt helpommalla ton välinkin :) Mutta, nyt on taas sekin asia hoidettu, satun itse vaan puhumaan siitä aika paljonkin vaikka tosta on jo jonkun aikaa. En halua näistä asioista kirjotella tänne asioiden oikeilla nimillä koska ei ne kuulu tänne. Tämä henkilö josta puhuin juuri, niin ei ole ollut minkäänlailla mun blogissani osallisena koskaan, en ole puhunut kyseisestä ihmisestä tänne mitään. enkä aijo nytkään puhua, että onko tämä mies tai nainen.. Kuhan on ihminne vain ja se saa luvan riittää teille :)

Tänään oon katsonut teini äitejä, lukenut vauvalehden kannesta kanteen ja syönyt vähän suklaata ja itsetehtyjä pinaattilettuja. En saanut tänään aikaseks imuroitua lattioita edes, oon ollut niin ryytynyt ja poikki taas jotenkin, ehkä tää pimeys aiheuttaa vähän tämmösta masennuksen tynkää, vaikkei mulla ole edes mitenkään masentunut olo? Vain todella todella väsynyt. Ei ahdista edes, ei oo ahdistanut vielä kertaakaan tänä vuonna yhtään mikään, kaikki on ollut oikein hyvin. Tänään taas ajattelin, että jos huomenna sitten alottais sen ruokaremontin ja alottais kaiken silleen kunnolla ja huolellisesti tälle uudelle vuodelle ja todellakin näin aijon tehdä. 

Mietitään mysteerin kanssa yhteistä tulevaisuutta jonkun verran, tai herra mysteeri on miettinyt paljon pidemmälle kuin minä. Mä haluan elää tässä hetkessä, nauttia tästä hetkestä josta saan nyt nauttia. Mutta eräs suunnittelee koko vuoden etukäteen, niin se on vähän hankalampi juttu. Oon mä muutaman kerran jopa alkanut puhumaan tulevaisuudesta, mutta joka kerta kun olen suunnitellut jotain niin jokainen haave ja tulevaisuudensuunnitelma on kaatunut jollain tavalla. Joten tällä kertaa mä en aijo suunnitella yhtään mitään etukäteen, ennen kuin olen ihan varma kaikesta mahdollisesta. Mulla on ehkä pienoinen luottamusongelma, en tiedä pystynkö sittenkään luottamaan mysteeriin ihan 100% varmasti, mutta oon saanut kehitettyä sitä jo aika paljonkin. Katsotaan nyt tuleeko tästä mitään vai ei.. 

XOXO: Nansku