Kun on , hauras kuin viljaa...

Mulla ei oo oikeestaan mitään ihmeellistä kerrottavaa, tuli vaan sellanen tarve kirjottaa jotain.. Tänään vähän tässä illalla ollu mieli maassa ja mun ja Mysteerin keskustelu oli kutakuinkin tämmöstä tänään: Minä: Sipuli se vaan on mikä kirvelee mun silmissä ja siks mun silmät vuotaa.. (leikkelin siis sipulia tommosen murekkeen sekaan jota tein just sillon)
Mysteeri: Ei se ole ennenkään kirvellyt tolleen, mikä sulla on rakas hätänä...Sä tiedät , että voit kyllä kertoa mulle.. Mä kuuntelen oli se sitten mitä tahansa.. 
Minä: Ei mikään, mikset sä vaan voi uskoa.. 
Ja todellisuushan oli se, että se sipuli oikeesti kirveli mun silmiä enemmän kuin koskaan, mutta kyllä mä myös parahdin itkuun ton keskustelun päätteeksi suurimmaks osaks ilman mitään syytä ja sitten taas toistaseks sen takia kun oon taas tässä parin päivän aikana alkanut tajuumaan asioita ja tottakai sen kun mysteeri ei uskonut että se sipuli kirveli mun silmiäni niin paljon :D 

Palaset on pala  palalta loksahtanut paikalleen ja nyt mun mieli on ihan jees taas.. MÄ HALUAN VAAN PARANTUA!! En mitään muuta.. Oon edelleen sitä mieltä, että syöminen on turhauttavaa.. Ahdistavaa.. perseestä yms..  Tänään kävi hoitaja kylässä taas ja juteltiin melkeen pari tuntia, muummuassa mun syömisistä.. Se haluais, että  mä kirjotan niitä ens kertaan ylös sille ja sitten käytäis yhdessä läpi ja toivo tietenkin sitä, etten mä kirjottelis sinne mitään omia lisiä tai vähentäis yhtään mitään.. Toi hoitaja oli sitä mieltä, että mut otettais osastolle jos vaan hakisin sinne vaikkei mun tilanne olekkaan niin akuutti, mutta en ole menossa ei pelkoa :D 

Huomenna pitäis mennä ostamaan uus isompi sänky, ollaan kyllästytty tähän vanhaan ja kaipaan muutenkin uudistusta :D Samalla tarttuu mukaan varmaan muutakin kivaa, en osaa viel sanoa mitä koska en kait tarvii mitään :D 

Muutaman ihmisen mielestä mä oon ollut kauheen poissa oleva ja hiljainen, mutta ei mulla ole mikään hätänä tai mitään. oon vaan kauheesti miettinyt sitä, että miks ihmeessä mun on joskus täytynyt tehdä mun elämästä tämmöstä, miks just mun on pitänyt sairastua tähän paskaan syömishäiriöön, mulla olis niin loputtomasti kysymyksiä mihin mä tuskin tuun koskaan saamaan vastauksia muuta kuin omassa päässäni :D 

~Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan..  Kun on , hauras kuin viljaaa.. Ja toivon, et löydät mut pellolta vaik meit on miljoona... Mä muutun, oon tässä vaan tän hetken, muutun.. Etsin sisältöä muualta,  löydän uutta joka suunnalta.. Jonka unohdan, en anna minkään liian pitkään muhun vaikuttaa... Saako ihmissuhteen saikuttaa ja näyttää sairastodistusta töihin palatessaan... Vedä mut suojaan, kisko mut liikkuvast autosta ja pysäytä liike, pidä kii riippumat mistään.. Kun on hauras kuin viljaa, viljaa.. Ja toivon, et löydät mut pellolta, vaik meit on miljoona.. Minä auton takapenkillä otsa vasten ikkunaa ja liikun , vaik tulin tänne istumaan.. ~

XOXO: Nansku