Lueskelin tässä sellasta lehteä kuin tosi elämää,(ja tohon lehteen jää ihan koukkuun jos vähänkään tykkää tommosista tositarinoista.) lukijat on kertonut kaikenlaisia tarinoita tonne maan ja taivaan väliltä. Eräs nainen oli sitten kertonut, että oli mennyt naimisiin alkoholisti miehen kanssa ja sitten kerto siitä niiden arkielämästä kahden pienen lapsen kanssa. Nainen ei itse käyttänyt alkoholia ollenkaan, mutta luuli että miesten elämään vaan kuuluu se viinan vetäminen, koska kyseisen naisen isäkin oli alkoholisti ja tämän äiti joutunut katsomaan sitä pitkään. Mä en ymmärrä, miten kukaan voi olla oikeesti noin tyhmä että antaa toisen pilata myös oman elämänsä samalla kuin pilaa omansa juomalla viinaa tolleen? Miks ihmeessä joku haluaa kuvitella kenestäkään alkoholistista, että se muuttuu kyllä jos miehellä ei ole pienintäkään ajatusta mennä aa-kerhoon tai muunlaiseen katkasuhoitoon. Mäkin olen saanut katsoa koko pienen ikäni sitä miten joku pilaa elämänsä millon alkoholilla ja milloin huumeilla. Kyllä mäkin sitä ajattelin, että ihminen kyllä pystyy muuttumaan jos sitä haluaa. (Eräskin lähisukulainen oli melkein kaks vuotta ilman tippaakaan viinaa kunnes taas retkahti pienen vastoinkäymisen tullessa ihan tosta noin vain ja sen jälkeen kyseisellä henkilöllä ei ole kuulemma käynyt edes mielessä muuttaa itseään mihinkään suuntaan. Viina vie..) Mutta pystyykö ihminen joka ei halua!! niin muuttumaan? Ei. Vai pystyykö aikuisen ihmisen tossa tilassa pakottamaan hoitoon jos ei oo sattunut mitään akuuttia, muuta kuin sitä viinan juomista? Se muuttuminen lähtee itsestä, samahan se on laihduttamisen kanssa.Sanotaanhan sitäkin, että anorektikot ei vaan halua parantua. Mutta mä tiedän muutaman joka ihan tosissaan haluaa parantua mutta ei enään pysty.(onko noilla siis liian vähän tahtoa siihen parantumiseen vain?) Jos sä et halua tehdä itselles yhtään mitään, niin ei se muutos tapahdu itsestään. Mä en todellakaan kattois kenenkään ryyppäämistä päivästä toiseen kuten tämän kertomuksen nainen kesti MONTA VUOTTA ja sai vielä kaksi lastakin kyseisen miehen kanssa. Ja sitten söi itsensä läskiks sen surun takia kun ei saanut mieheltä, seksiä, hellyyttä tai mitään muutakaan mitä normaaleissa suhteissa saadaan. Onko toi teiän mielestä ihan normaali suhde? Tai onko se miehen vika, että nainen on syönyt itselleen ne 25 lisäkiloa? 

Samaisesta lehdestä löytyy monta muutakin tarinaa, mm baari ihastus koetuukin psykopaatiksi. Se ainakin opettaa mua ettei kannata ihan kenen tahansa randomin mukaan lähtee yhtään mihinkään, vaikka vaikuttaiskin todella mukavalta ihmiseltä toi oli jotenkin ihan sairas tarina kun tietää, että se on viel kaikenlisäks totta !!

XOXO: Nansku