Tästä postauksesta tulee heti alkuunsa todella epäselvä ja sekavakin, mutta kirjotan nyt kuitenkin kun mulla ei oo nyt just mitään muutakaan tekemistä tässä. Alkuun, syömiset on mennyt ihan kivasti ... Oon nyt yrittänyt taas (aika epätoivoisesti kuitenkin) että söisin silleen tasasin väliajoin, ettei tulis sitä että syö taas kerran päivässä jonkun kirsikkatomaatin palasen tai puolikkaan banaanin.. Oon syönyt ihan kotiruokaa nyt ja laskenut kyllä kalorit vähän liiankin tarkkaan (kuulemma).
Mua vähän meinaa taas vituttaa ja masentaa tää elämä. Halusin ottaa tänään vähän ''etäisyyttä'' tohon mysteeriin. Mutta samantein kun se lähti tästä niin mua alko kaduttamaan _ihan sikana_, etten mä haluakkaan sitä etäisyyttä ollenkaan :D En ymmärrä miks ihmeessä mun pitää sanoa jotain mitä mä en sitten kuitenkaan loppujen lopuks oikeesti edes halua. Toisaalta vähän pieni etäisyys tekee hyvää mutta huoh. en kykene olemaan taas yksinkään... Musta kait tuntuu siltä, etten anna mysteerille minkäänlaista omaa-aikaa, en oo kyllä huomannut että se olis sitä tarvinnutkaan missään vaiheessa ja iso mies varmasti osaa myös avata itse suunsa siinä vaiheessa jos sitä tahtoo.. Nytkin illalla kun hän soitti niin vaikutti kauheen huolestuneeltä, että minkä takia mä halusin sitä etäisyyttä :D Yritin sitten kauheen tarkasti selittää, etten mä itsekkään oikeesti tiedä että miksi halusin sitä ja halusinko mä edes oikeesti yhtään tommosta?! Haluaisin vaan ,että mysteeri olis mun kanssani 24/7 ihan koko ajan. Kyllä mä kestän olla erossa vaikka viikonkin, ei oo siitä kiinni vaan siitä että mä en halua :D!! Meillä ei ollu minkäänlaista riitaa ees ,mutta mun olis tehnyt heti aamusta mieli jostain onkia sellanen pieni riidanpoikanen että mä saan omaa-aikaa. MIKSI?!?!?!!! En tajua ihan oikeesti.. Mikä mua vaivaa, miksen mä vaan voi nyt olla onnellinen kun kerrankin mulle tommonen mahdollisuus suodaan :D! Mä etin vaan koko ajan virheitä tosta ihmisestä ja ootan , että se mogais mutta ei.. ei oo viel tapahtunut mitään tommosta.. Mikse jaksaa olla mun kanssa ja katella mua, ei kukaan muukaan oo tolleen jaksanut.. Mä saan sanoa tai tehdä mitä vaan niin toi ihminen ottaa sen rennosti ja rauhottelee mua tms, tilanteesta riippuen ottaa ohjat käsiinsä, silleen että selvitään siitä..
Toivoisin, että saisin nopeesti unta ettei tää mun yö menis taas siihen että mietin pääni puhki että miksi mä nukun yhden yön nyt yksin :D Oli pakko nyt kirjotella tää kirjotus loppuun koska huomenna en millään kerkee.. Tai ihan aamusta tai ihan yöstä kerkeisin, mutta ihan sama kirjotin tän nyt kuitenkin ja painun tästä nukkumaan kohta, katon ton satuhäät ensin kun en eilen yllätysyllätys kerennyt sitäkään taas...
Kauniita unia kaikille <3
XOXO: Nansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on tervetulleita :)