Lopussa

Kait se on vaan uskottava, että ei tää suhde tästä parane vaikka kuinka kovasti yrittäis ja yrittäis.. Mysteeri on juossu koko viikonlopun, tänään tuli aamulla vasta 7 aikaan KAVERILTA kotiin. Mitä vittua ihan oikeesti?! Ei vastannut puhelimeen/viesteihin yhtään mitään kun yritin sata kertaa soittaa ja txt.. Mua alkaa oikeesti vituttamaan tää paska niin paljon, etten kestä enään. Kävi mielessä kun aamulla heti herättyään ilmotti menevänsä suihkuun ja lähtevänsä sit porukoilla käymään, uimaan ja illalla säbään, että tekeekö toi ihminen ihan tosissaan tolleen tahalteen että mä feidaisin sen, kun on itse niin ''riippuvainen'' tästä suhteesta että ei pysty tekemään sitä?! Mä räjähdin taas aamusta itkemään sellasta hysteeristä ja lohdutonta itkua koska mulla on ikävä mysteeriä, sen mielestä mun piti lopettaa säälittävä itkeminen samantein ja lopettaa olemasta lapsellinen, mä vähän hämmästyin sen reakointia taas tossa tilanteessa, mutta ei se mitään... Lopputulos oli se kuitenkin, että mysteeri lähti kauheessa raivokohtauksessa ovet paukkuen ja laitto puhelimen kiinni kun yritin soittaa perään, sain kiitokseks anteeksipyynnöstä tekstiviestin jossa luki ''JÄTÄ MUT RAUHAAN, SÄ TEET MUN ELÄMÄSTÄ HELVETTIÄ JUST TÄLLÄ HETKELLÄ!!!'' Noh, minähän jätän rauhaan kun kerta herra sitä niin kauniisti pyysi, nyt voi sitten miettiä ihan yksinään että miksi musta ei kuulu mitään. Mä menen kaverille muutamaks yöks, ilmottamatta mysteerille asiasta yhtään mitään.. Kait se sitten tajuaa ettei mun kanssa kannata oikeesti alkaa tämmöseen leikkiin. Ja tää kaikki alko oikeesti siitä kun mä itkin lohduttomasti ikävääni tota miestä kohtaan ja toinen juttu oli se, kun pyysin anteeksi.. Sain vastaukseks  vaan, että joku päivä se pelkkä anteekspyyntö ei vaan enään riitä!! 

No mysteeri käski mun kysyä joltain kaverilta tätä tilannetta, että mitä mieltä ne on tästä.. Siis, että toiminko mä oikein vai väärin tossa tilanteessa, ja huus että ''kait sä joskus alat ymmärtämään muitakin kuin omaa itseäsi'', mietin taas pääni puhki että miks mä olen tässä vielä, miks mä jaksan tätä? Mut sillon kun meillä menee hyvin, mulla ei ole _mitään_ valittamista mihinkään. Mutta se, että mun pitää oikeesti ottaa vuoronumero että saan viettää edes hetken päivästä mun mieheni kanssa menee vähän yli jo! Ja kun mainitsen asiasta niin mulle huudetaan päin naamaa ''hanki oma elämä, niin ei tarvitse roikkua mussa koko ajan'', oon varmaan ymmärtänyt tän parisuhteessa ja yhdessä elämisen vähän väärin.. Onko se oikeesti vaan sitä,että nukutaan yhdessä ei _mitään_ muuta? 

Mulla olis taas niin paljon kirjotettavaa, etten tiedä mistä jatkaisin, haluaisin kertoa teille niin vitun paljon kaikkea mutta en vaan saa aikaseks kirjotettua. Pelkään että mysteeri käy edelleen jotenkin lukemassa tätä blogia ja siitähän se riemu vasta irtoiskin.. Mietin jo yks päivä tän blogin sulkemista tai laittamista salaiseksi koska en haluais saada tämän enempää paskaa niskaani enään. Mutta nyt mun täytyy lähteä pakkaamaan vähän tavaroita mukaan ja pyöräillä kaverille, onneks huomenna on terapia niin saa vähän purkaa ajatuksiaan taas.. Katotaan jos jaksan puhelimella vielä tänään taikka huomenna kirjotella teille jotain kuulumisia.. 

XOXO: Nansku