Miten ja miksi?

Tietääkö kukaa sitä tunnetta, kun haluais olla oikeesti enemmän kuin mitään tukena, turvana ja apuna toiselle asiassa mihin ei voi vaikuttaa kuitenkaan millään tavalla, tai kukaan muukaan ei pysty!!? Oon kuitenkin sellanen ihminen, että jos nään jonkun kärsivän jostain asiasta tms niin haluan auttaa sitä :/ Vituttaa , masentaa ja ahdistaa niin paljon ettei mitään järkeä kun tuntee itsensä niin saamattomaksi paskaksi :D! Toikaan asia ei siis vaikuta muhun millään tavalla ,mutta ärsyttää nähdä vierestä miten tärkee ihminen kärsii päivä päivältä enemmän ja enemmän ja samalla tuntee itsensä jotenkin niin paskaks, ettei pysty auttamaan, eikä tiedä edes mitä pitäs sanoa toiselle tms. 

Ja kaiken ton edellä mainitun lisäksi mulla on taas jotenkin niin paska olo tästä mun suhteestani mysteeriin, emmä tiedä. Aamulla olin vielä maailman paras ja nyt oonkin pilannut kaiken tai en kuulemma ole, mutta mysteeri antaa ymmärtää että kaikki on mun syytäni :D  Tiedän, että sillä on vähän asioita jotka hajottaa jne, mutta antaako se oikeesti käyttäytyä tolleen. Se on koko vitun viikon ajan tullut 2-3 aikaan yöllä vasta himaankin luuhailemasta kavereidensa kanssa ja sit vinkuu kun väsyttää koko ajan KOSKA töissäkin valitettavasti on käytävä. Ja tän ajan kun mysteeri on ollut poissa himasta se ei vastaa puhelimeen tai viesteihin :D Mä en oo nyt jaksanut moneen moneen päivään edes soittaa sille tai yhtään mitään, tänään soitin ja YLLÄTYS, ei vastannut. Joten annoin olla.. Sit se laitto viestiä 2,5h soiton jälkeen ''Olit soittanut''.... siinä kaikki! Laitoin vaan, että annan sille rauhan etten mä pilaa enempää mitään.. En jaksais nyt tapella kun tässä on oikeesti muutakin mietittävää kun tää suhde.. Mutta en jaksais antaa kaikkien asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta uloskaan, en oo nyt tosta yöluuhaamisesta (vai mikskä sitä kutsutaan) niin sanonut sanallakaan yhtään mitään muuta kuin, että turha oikeesti valittaa sitä väsymystä jos itse ei omaa tyhmyyttään tee sille asialle mitään. Olis hyvä tulla himaan ajoissa, rauhottua hetki ja käydä nukkumaan MUTTA EI! Sama ku teini-ikäsen kakaran kanssa taistelis koko ajan kotiintuloajoista ja kakara ei ymmärrä niistä yhtään mitään, vaan känkkää koko ajan vastaan ja jättää tulematta kotiin sillon kuin ei vaan huvita tulla :D Musta toi on niin ärsyttävää, kyllähän mäkin yöluuhailen (sillontällön todella harvoin) ja sitten siitä tulee kauheet valitukset jos satun seuraavana aamuna ilmottaa, että väsyttää, haluan nukkua jne.. 

Miks kaikki on niin helvetin vaikeeta koko ajan? Onko onnellisuus jotenkin jaettua, toiset on onnellisempia kuin toiset, toiset vain pilaa kaiken joko itse, tai joku pilaa kaiken niiden puolesta? Jumala on keksinyt tän kaiken :D Kirjottanut selvät säännöt kenen tulee olla onnellinen ja kenellä täytyy olla paska elämä, joskus se jolla on paska elämä saa vähän maistaa onnellisuutta, mutta ei liikaa kerralla, silleen että innostuu siitä liikaa, kuvittelee että kaikki olis vihdoinkin hyvin ja sitten se helvetin onnellisuus viedään pois ja kaikki paska kaatuu niskaan pikku hiljaa, toisille koko kasa kerralla ja toisille silleen yks asia kerrallaan. Yhden asian kun saa korjattua taas kerran kunnolla ja kuvittelee että kaikki on kunnossa, seuraava paska alkaa tippumaan pikku hiljaa päälle.. 

XOXO: Nansku