Ei, mulla ei ole nälkä..
Ei, mä en halua nukkua..
Ei,kun mua ei väsytä..
En vaan tahdo nukkua, vaikka mua oikeesti väsyttäisinkin. Nytkin mua väsyttää. Mutta mä en halua nukkua, musta tuntuu että nää olis mun viimeiset hetket kun saan olla mun rakkaiden kanssa. Olen ihan paskana tosta osastolle menosta, että en tiedä miten päin olisin. Viime yönä nukuin 10minuuttia miettien että mitä ihmettä mä haluan elämältäni? Haluanko mä vammailla koko lopunikäni tällä tavalla? Vai mitä hittoa.. En löytänyt vastausta!! Ruoka vaan kuvottaa mua nykyään TAAS!!
Nuku vaan, jaksat sitte paremmin olla niiden läheisten kanssa kun et oo aivan tööt. Jää enemmän "käteen" ku aivan väsyneenä sekä sulle, että läheisille (:
VastaaPoistaVoimia! <3
Toi on kyllä totta.. Kiitos <3
PoistaKiitos<3 =) Minä ja varmasti läheisesikin ovat helpottuneet siitä, että ongelmani on huomattu ja olet saamassa siihen apua. Koska sinun voimasi eivät vain kestä vuosia tai vuosikymmeniä tuota kaikkea, mitä arkeesi nyt kuuluu. Yritä miettiä sitä ihanaa lasta, mikä sinulle on siunaantunut. Se lapsi tarvitsee äitiään eikä pelkästään sen 18-vuotta vaan läpi koko elämänsä. Tiedän kuitenkin, että läheisten rakkaus tai muutkaan syyt eivät kovin usein ensimmäienä päätä pakota, kun vastassa on syömisihäiriö. Toivon kuitenkin, että yrität päästä eroon siitä hirviöstä! Lupaathan ainakin yrittää? Paljon voimia<3
VastaaPoistaKiitos ihanista sanoista taas Miika, olet ihana! <3 Mä lupaan yrittää todellakin, juuri lapseni ja mieheni takia ainoastaan, itsestäni ei niinkään väliä! Toisaalta tekee mieli koko ajan luovuttaa ja antautua syömishäiriölle ja toisaalta haluan taistella vastaan kaikin voimin.
PoistaLupasin kuitenkin ottaa osastopaikan vastaan ja olla siellä sen aikaa kuin tarve vaatii..