Postaan nyt lähes heti perään uudestaan, että saisin vähän poistettua tätä mun turhamaista ja paskaa,masennus/angstipaska oloa, kyllä se jo vähän tossa helpottikin luojan kiitos mutta ei ehkä tarpeeksi.. Päätä särkee ja silmät on turvoksissa itkemisestä ja ties mitä muuta, mutta ei se mitään!
Miksi mun ongelmat johtuu aina miehistä? Miksen mä vois vaan opetella elämään niitä kusipäitä.. (ja herra X, tiedän että luet tän niin en nyt tarkottanut sua.. Sä et oo kusipää ja tiedät sen kyllä EHKÄ jossain sisimmässäs).. Mutta siis, kun aina mun pitää alkaa angstaamaan ja kaikkea muuta paskaa JONKUN IDIOOTTIMAISEN MIEHEN SANOMISISTA, MIKSI,MIKSI MIKSI, OI MIKSIIIIIIIIII!!!?!?!?!?!?!? Vihaan itteeni niin paljon, että mun pitää ees koskaan tutustua ihmisiin, että pääsee tapahtumaan mitään tommosta. Vois vaan eristäytyä koko maapallosta ja olla miettimättä ketään tai mitään. Herra X on mulle edelleen kaikki kaikessa enkä päästä siitä ihmisestä irti vaan roikun siinä viimeseen asti kynsin ja hampain, ja sit sattuu ja kovaa kun se feidaa mut lopullisesti elämästään... Huokaus, en voi olla aattelematta sitä koska pelkään sitä koko ajan ihan sikana! Tiiän kait että se tykkää musta edelleen, just äsken sano ettei se olis tässä ja kattelis mua jos ei tykkäis! Mutta en tiedä.. Tunnen itseni taas jotenkin niin turhaks ja epätoivoseks ettei mitään järkeä.
En kyllä nyt tarkemmin ajateltuna niin yhtään ihmettele, miks mä ite työnnän kaikki mun läheiset ihmiset helvettiin mun lähettyviltä. Jauhan niille tätä samaa angstipaskaa vähän hienonnettuna kylläkin, esim serkulleni!! Se kyllä sanoo aika usein, tapa vaan ittes niin loppuu toi valittaminen ,tai ole syömättä ja kuole sit siihen tms.. Tai sitten se alkaa raivoomaan ihan täysiä kaikesta paskasta taikka kolmas vaihtoehto on, että se ei viikkokausiin ees vastaa mun viesteihin,puheluihin tai fb,kirjotuksiin :D sitten kun tilanne on rauhottunut, niin se alkaa selittelemään omia ongelmiaa, jotka ei kyllä ole edes ongelmia (ainakaan mun mielestäni.) Nyt varmaan moni ihminen ajattelee silleen, että vähättelisin muiden ongelmia ja mua ei kiinnosta ne ja plaaplaaplaa, mutta ei se mee noin. Kun kuuntelen muiden ongelmia niin tajuan sen, että mä en oo ainoo jolla on ongelmia tässä elämässä.
Jooh, sellasta.. Palaillaanpa taas jossain vaiheessa, en nyt uskalla lupaa että koska mä postailen seuraavaks,voi olla että jo tänään kun tässä näin innostuin, tai sitten huomenna taikka ens viikolla, katotaan nyt miten kerkeen ja jaksan. jotain ideoita otetaan vastaan mistä postailisin (jotka ei oo liian henkilökohtasia), niin että saisin jotain eloa tähän angstauksen sekaseen blogiinkin joskus.
Kiitos kun ootte jaksanut lukea mun paskoja juttujani näin ahkerasti ja etenkin kommentoida, ootte ihania <3
XOXO: Nansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on tervetulleita :)