Ajattelin vielä nopeesti kirjottaa jotain teille, ettei tuu pitkiä postaustaukoja (päivän) ehehee.. Tää mun blogi oli nimittäin ihan kuolemassa yms, niin oli kiva vähän saada herätettyä eloon välillä :) Mysteeri on tossa mun vieressäni, silleen että tunnen sen hengityksen mun ihooni vasten, kyllä... Mä annoin sille TAAS mahdollisuuden, (en oikeesti edes muista kuinka mones kerta kun annan mahdollisuuden) eilen kaikki romahti taas mun takiani mutta nyt kaikki on taas kunnossa (toistaiseksi), en elättele minkään näkösiä toiveita enään, että tää kestäis tai ettei tulis mitään maata mullistavaa tappelua tai mitään muutakaan. Ihme sinänsä, koska eilen molemmilla oli hermot todella kireellä!
Tänään oli hyvä päivä ,juteltiin juteltiin ja juteltiin viel vähän lisää. Mä sanoin pari asiaa jotka mua vaivaa ja mysteeri kerto omat mielipiteensä niihin ilman mitään tappelua tai huutoa. Musta tossa miehessä on parasta se, ettei se kauheesti arvostele ketään, omistaa omat mielipiteet, kertoo oman mielipiteensä vaikka se saattaakin joskus loukata joitain (ei siis pahalla, mutta esim mä olen huono ottamaan minkäänlaista kommenttia vastaan koska oon omasta mielestäni aina oikeessa mielipiteideni kanssa). Puhuttiin myös siitä, miten vaikee mun on ottaa ei sanaa vastaan todella monessa tilanteessa, en tiedä mistä se johtuu mutta jos mysteeri vaikka kieltäytyy lähtemästä mun kanssa johonkin tms, niin mä loukkaannun siitä todella pahasti.. Mulle tulee olo, ettei se arvosta mua yhtään, tykkää musta, oon läski, oksettava ja kaikki mahdollinen itseinho nousee pintaan samalla sekuntilla jos mysteeri ei vastaa niinkuin mä haluan. Toinen hyvä esimerkki on se, että aamulla kun se lähtee töihin, toivotan hyvää työpäivää ja sanon rakastan sua, jos mysteeri vastaa vaan mäkin sua, niin suutun siitä ;___; Tai loukkaannun ainakin pahasti, mutta mä lepyn kyllä todella nopeesti.
~Elämä heittelee hullun lailla ja mä lentelen kuin leppäkeihäs. Saamatta otetta yhtään mistään. Perheen jäsenist ja ystävistä ja ne sanoo ,et sä tykkäät joko äideistä tai tyttäristä, ei molemmistä, mä tarviin vielä harkinta-aikaa. Ennen kun jään, ennen niihin kenkiin hyppäämistä. Ei vielä, se päivä ei oo tänään mä annan sen odottaa jossain tuolla, siellä nähään. Lupasin ittelleni itekseni etten eksy enää. Kun kaikkea pidin itsestäänselvyytenä. Vasta sun jälkeen ymmärsin kuin tärkeet on , et on joku jolle purkee murheet ja huolet, ne jotka välittää on tapetilla Siksi toisen kyyneleet maistuvat omia makeemmilta. Ja mä humallun niistä niin, etten pitäny niistä kii. NIIN EI KÄY ENÄÄ!~
XOXO: Nansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on tervetulleita :)