Mua on alkanut vähän ahdistamaan taas.. Ensin totuin olemaan Mysteerin kanssa kun asuttiin yhessä, sitten yhtäkkiä erottiin ja piti tosta noin vain opetella olemaan yksin ja hoitamaan kaikki asiat ihan ilman sitä toista aikuista ihmistä, piti nukkua yksin (se oli ehkä kaikista rankinta kun en saanut nukuttua ainakaan kahteen ekaan viikkoon) ja toi yksin nukkuminen on edelleen mulle jotenkin tosi hankalaa ilman melatoniinia. Ja nyt tää ahdistus johtuu just siitä kun baarituttu sanotaan nyt vaikka häntä Mikoksi, joka ei kyllä ole lähelläkään hänen oikeaa nimeään :D Niin on kiintynyt ja kiinnyttänyt myös samalla mut itseensä :D En osaa olla yksin, en osaa olla hänen kanssaan koko ajan ja plääh, en tiedä.. Ahdistanut tänään todella paljon jotenkin.. Joo eihän me olla kuin kavereita, tehään sellasia juttuja mitä normaalit kaverit tekee, käydään leffassa, bilettämässä, uimassa, hengaillaan yhessä ja vietetään aikaa.. Mikko on nyt muutamana päivänä antanut vähän vinkkejä, että haluais jotain muutakin, tai ettei sille riittäis pelkkä kaveriseura.. Suoraan Mikko ei kuitenkaan oo multa kysynyt, että haluaisinko seurustella sen kanssa koska täähän tavallaan nyt on sellasta seurustelua jo :D
Nyt pelkään sitten että mulle käy Mikon kanssa samalla tavalla kuin Mysteerin kanssa, kavereina tullaan hiton hyvin toimeen mutta sitten kun aletaan seurustelemaan kaikesta tulee helvettiä yhtäkkiä :/ Pitäs vaan ehkä antaa enemmän tunteiden ja sydämen viedä eikä kuunnella tota järkeä niin kauheesti, mutta en tiedä.. Ehkä mä nyt ootan että Mikko edes kysyy multa yhtään mitään siihen viittaavaa ;D
Ääh, miks nää ihmissuhteet on aina niin hiton hankalia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on tervetulleita :)