Ahdistuskohtauksia

Mulle on tullut viime aikoina todella paljon ja pahojakin ahdistuskohtauksia. Viimeks eilen illalla.. En tiennyt miten päin olisin ollut kun en pystynyt olemaan oman itseni ja ajatusteni kanssa mitenkään päin, vaikka kuinka yritin. Aluks yritin vaan ajatella, että tää helpottaa ihan kohta mulla ei oo mitään hätää.. Mut se vaan paheni ja paheni entisestään, mä en tiedä mitä mun pitäs tehdä tossa vaiheessa kun toi ahdistus iskee noin rajuna päälle?? Herra T on toistaiseksi ollut ainoa ihminen viime aikoina joka on saanut mut rauhottumaan ja ohitse noiden kohtausten, eilen kun puhuin hänen kanssaan niin mulle tuli todella tyyni ja rauhallinen olo kauheen kohtauksen jälkeen mut sitten kun lopetettiin puhelu niin se ahdistus alko hiipimään taas pikkuhiljaa takasin muhun :( 

En haluais antaa valtaaa tälle ahdistukselle, mun täytyy ehkä käydä puhumassa oman lääkärin kanssa tästä tai jotain. Tosin ei ne oo muutamalla kerralla sanonut yhtään mitään kun oon mennyt sinne kohtaus päällä.. Tulee vaan että ''ei sulla oo mikään hätänä, kaikki koetulokset on normaaleita sydänfilmeistä lähtien...'' Ei hirveesti auta tossa vaiheessa tollanen lässytys.. En edes haluais mitään lääkitystä koska ne sekottaa mun päätä vaan entisestään, tuun kauheen helposti kaikkeen riippuvaiseks mihin vaan vähänkin voi tulla ja muutenkaan ei oo kivaa jos ei pysty olemaan ilman lääkkeitä, että ahdistais sit koko ajan tms.. 

Pelkään nyt sitä, että kun näitä kohtauksia tulee koko ajan noin pahoina, että työnnän mun käytökselläni herra T:n vaan kauemmas ja kauemmas itsestäni koko ajan. EI KUKAAN JAKSA KATTOA TOLLASTA OIKEESTI KAUAA!! Hän on sanonut mulle, että oon todella hankala ihminen (tiedän sen varsin hyvin..), mutta kun vähän tietää mun taustoja niin ymmärtää mun käyttäytymisen edes jotenkin.. Enkä mä vaan voi noille yhtään mitään vaikka kuinka yrittäisin, tässä jonkun kuukauden aikana noita kohtauksia on tullut todella paljon verrattuna siihen ,että välillä tuli kerran kuussa yks ja meni hetkessä pois pienen ahdistuksen jälkeen. Ehkä mulla on stressiä kaikesta.. Erosta, pitäs muuttaa, työt on todella stressaavia juttuja ja mun päiväåt pitää aikatauluttaa täyteen kaikkea mahdollista ja plaaplaaplaa.. 

Tänään on ollut toistaiseksi ihan hyvä mieli pieni ahdistus alkoi siitä kun piti puhua veljen kanssa (edellisessä postauksessa kerroin siitä), koska mun veli soitti tänään että olis tulossa käymään ja haluais puhua mun kanssa.. Mulle iski suunnaton paniikki että mitä mä kerron sille.. Kerroin totuuden kaikesta mistä vaan pystyin avaamaan suuni ja huhhuijjaa kuulkaa kun helpotti ihan oikeesti.. Kerroin herra T:stä että mä oon ihan umpikujassa tän ihmisen kanssa, mun veli kannusti mua jatkamaan tätä juttua jos musta vaan vähänkin tuntuu siltä, että tykkään tosta ihmisestä.. Mä tykkään!! Mä tykkään ihan hiton paljon!! 

Nyt mä lähen syömään mun veljen kanssa! Hauskaa sunnuntaita kaikille..

♡:lla Nansku

Ps: Mun kynsi katkes just :'(