Anteeksipyynnöt

Tää on nyt kolmas postaus kait tälle päivälle, joo ei mulla ole muuta elämää kuin kirjotella tänne.. Varsinkin kun just puhuin siitä, että kun menee hyvin niin tykkään enemmän kirjoitella. Tänään on ollut todella hyvä mieli, vaikka vähän meinas sitä ahdistusta tulla. Mä oon ku pikkukakara välillä kun kirjotan tätä blogia,varsinkin herra T:hen liittyvissä asioissa mulle tulee välillä itselleni sellanen ''ei helvetti mitähän ihmiset musta nyt ajattelee''.. Mun mielialat vaihtelee oikeesti ihan helvetin paljon, miettikääpä mitä tää on ollut raskausaikoina kun en nytkään oo mitenkään helppo ihminen :D (Herra T kun on monet kerrat sanonut että oon helvetin vaikea ihminen, niin voi vain kuvitella mitä oon ollut sillon kun oon ollut raskaana..) Tosin noina aikoina mulla ei oo ollut mitään itsetuhosia ajatuksia, taikka mitään syömissekoiluitakaan vaan oon nauttinut ihan täysin .. Noi on ollut mun elämäni ihan parasta aikaa, ei oo tarvinnut miettiä kuin kahden pieneen ihmeen hyvinvointia ja unohtaa kaikki muut paskat siinä samalla. Mulla ei ollut noina aikoina yhtään minkäänlaista ajatusta edes siitä, että olisin alkanut jättämään syömättä päiväkausiksi tai liikkunut itseni puolkuoliaaks, vaan tein sen niinkuin normaalit ihmisetkin tekee. Noi on ollut mun elämäni pelastus ihan tosissani, oon lopettanut niin paljon asioita noiden ansiosta.Mutta palannut tohon syömisongelmaan takasin valitettavasti. Vielä kun osais olla kiitollinen kaikesta ilman raskauksia tai osais lopettaa kaikki mielialojen ylimääräiset vaihtelut,itsetuhoiset ajatukset ja syömissekoilut jne.. 

Mulla on jotenkin taas todella tunteellinen olo silleen positiivisesti. Ei silleen, että tekis mieli vetää ranteet auki ja tehä itsemurha, vaan silleen ♥ Musta tuntuu niin hiton hyvältä kun herra T on mun lähellä.. En olis elossa ees ilman sitä ihmistä, jotenkin jännää ettei kukaan oo koskaan saanut mua puhumaan sellasia asioita mitä oon nyt puhunut/luvannut. 

Tekis vaan mieli pyytää anteeks kaikilta koko ajan mun typerää ja lapsellista käyttäytymistä aina sillon kun mulla menee taas paremmin, kuten nyt just.. Herra T hukkuu mun anteeksipyyntöihin ja kiitoksiin päivästä toiseen joten yritän hillitä itseäni :D Herra T on sanonut, ettei mun tarvitse pyytää anteeksi yhtään mitään, mutta mulle on opetettu se että jos tekee jotain typerää niin täytyy pyytää anteeksi, mutta ei sitä ehkä koko ajan tarvitsis.. :o En vaan itse huomaa enään edes sitä tai mieti sitä silleen, että ''oho, pyysinpäs tossa TAAS kerran anteeksi..''

Jaffa ei maistu, vesi oksettaa ihan hulluna ja mustikkakeitto on liian makeeta just nyt, en tiedä miten saisin syötyä edes vähäsen...Onneks sain sen kanasalaatin syötyä ilman mitään ongelmaa ja se pysy jopa hetken sisälläkin, ilman että olisin samantein oksentanut.  Harkitsen teetä ja kanakeittoa jota mulla on lämminkuppijuttuina kaapissa kaiken varalta.. Kroppa tarvii ainakin ssen yhden lämpimän aterian päivässä ja jos en syö sitä mulle tulee jotenkin todella ryytynyt ja kipeä olo.. Sen takia mulla on noita juttuja kaapissa :D Tosta oksentamisesta vielä, mua ärsyttää se että oon lopettanut väkisin oksentamisen ihan kokonaan en oo tehnyt sitä johonkin puoleen vuoteen kertaakaan, mutta sit mulle tulee tämmönen tauti missä en vaan pysty pidättämään oksentamista, vaikka kuinka yrittäisin :( 

Tää on ehkä viimeinen kirjotus tälle illalle :D Hyvää yötä ♥ 

XOXO: Nansku