Stalkkaukset!

torstai 24. syyskuuta 2015

Ei rakkauden tarvitse olla vaikeeta, se on oikein jos se tuntuu oikeelta..

Sain käytyä kaupassa, hain mustikkasoppaa, kanasalaatin ja jaffaa.. Sain syötyä sen kanasalaatin ilman mitään ongelmaa ja hyvällä ruokahalulla, nyt on ollut  vatsa todella kipeänä :( Mutta toivottavasti helpottais nyt sitten jo.. Mun veli ilmotti tänään, että ne on tyttöystävänsä kanssa tässä samassa taudissa, no tottakai kun olivat meillä tossa alkuviikosta. En tiedä onko parille muullekin ihmiselle tullut tää sama tai mistä tää on tullut mutta huoh.. En tykkää!! Toi kaupassakäyntikin oli vähän typerää tässä kunnossa, kävelin tosi hitaasti mutta tuntu, ettei mun kunto kestä ees sitäkään vähää mitä kävelin. Kassalla alko tuntumaan että taju lähtee kohta mutta ei onneks lähtenyt. Ja jaksoin just ja just kävellä vielä kotiinkin, vaikka takastulo matkalla olisin halunnut vaan mennä makaamaan tohon keskelle kävelytietä ja ottaa pienen välikuoleman siinä :D 

Oli pakko tulla kirjottamaan tänne, (vaikka oon ihan puhki ja kirjottelin jo tänään, eikä mulla ole mitään kirjotettavaakaan taaskaan) kun mulla on kauhee halu laittaa herra T:lle viestiä koko ajan, tai soittaa hänelle.. en viitsis olla kauheeks riesaks ja kaikkea niin kirjottelen sit tänne välillä.. Haluaisin vaan kuulla ton ihmisen ääntä 24/7 ja toivon, että jonain päivänä se olis vielä mahdollistakin.. En kyllästyis siihe koskaan, se on varma asia!! :) Vaikka mä välillä vihaankin tota miestä, niin siltikään en koskaan kyllästyis tiedän sen jo valmiiksi! Ja toiseks viha ja rakkaushan kulkee käsi kädessä, vihaan välillä niin paljon :D 

Oon ollut pari viime päivää yllättävän hyvällä tuulella olosuhteisiin nähden ja kaikkeen muuhun. Eilen mua meinas alkaa ahdistamaan tai ahdistikin jo aika paljon, mutta herra T pelasti mut TAAS KERRAN siltä.. Ja tänään meinas samanlainen fiilis iskeä tossa illasta, mutta jotenkin vaan pääsin siitä ohitse menemällä haavemaailmaan ja miettimällä kaikkea muuta kuin sitä ahdistusta. Mulla olis kauhee toive vielä jonainpäivänä olla kokonaan ilman tota ahdistumista, se ei oo kauheen helppoo tässä vaiheessa kun tuntuu, että vähän väliä kaikki pienet asiat tekee tollasen olon.. Voisin jatkaa tästä aiheesta niin pitkin postauksen, ettei mitään rajaa mutta säästän teidät nyt siltä ja meen kattomaan jotain leffaa taas.. 

XOXO: Nansku

Ps: En ole vielä pettänyt mun lupaustani, eikä ole käynyt mielessäkään mikään siihen viittaava asia.. Mä oon onnellinen tällä hetkellä ja toivon, että tää jatkuu tästä eteenpäinkin tämmösenä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit on tervetulleita :)