Meillä on kotona tällä hetkellä asiat niin sekaisin, että sinne palaaminen ja ajatuskin palaamisesta kotiin ahdistaa mua ihan suunnattoman paljon.En edes pysty vastaamaan puhelimeen tai katsomaan viestiä jonka eräs tietty henkilö on lähettänyt.  Niinpä päätin, että ei ainakaan viikkoon vielä palata sinne jospa sitten asiat ois rauhottunut edes pikkasen ja olisin päässyt suurimmasta ahdistuksen tunteesta eroon. Joskus on ihan hyvä antaa sen pölyn laskeutua ennen kuin palaa siihen. Oon yrittänyt välttää nyt asioita tän viikon ajan jotka mua oikeasti ahdistaa ja stressaa, tosin fakta on se että en voi jättää asioita selvittämättä ne on PAKKO selvittää ennemmin tai myöhemmin. Lähin karkuun todellisuutta kun alko ahdistamaan niin nyt aijon pakoilla sitä vielä toistaiseksi.. Tiedän, että jos asiat olis selvittänyt heti ei tarvitsis stressaa niistä nytten, mutta en mä vaan pysty siihen niin parempi tehä tälleen kuin itse parhaaksi sen näkee. 

Musta tuntuu joka kerta niin hyvältä kun herra T laittaa mulle edes viestin, se puhuu mulle niin kauniisti ettei kukaan oo varmaan koskaan puhunut, eilenkin tuli hymy huulille: 
''koita pärjäillä pikkunen''.. En vaadi oikeasti ton enempää :D (jos ne sanat tulee vain oikealta ihmiseltä). En tiedä onko tää hyväks mulle mutta en välitä siitä nyt, parempi vaan että saan itselleni edes toistaiseksi paremman olon. Kerkeen sitten kun kaikki muut asiat on hoidettu niin miettimään onko herra T mulle hyvästä vai ei.. Tarviin vaan kauheesti sitä tsemppausta ja kaikkea muuta, mua ei kiinnosta kauheen monen ihmisen sanomiset syömisistä ja muusta mutta se että jos muutama ihminen sanoo, niin ne sanat merkitsee mulle paljon! Kauheen moni on sitä mieltä, että oon itsekäs, kylmä ja tyhmä akka mutta emmä oikeesti ole sitä jos mua osataan vaan pikkasen käsitellä oikein. Eikä se oikein käsittely vaadi kauheen paljon, kauheen monella ei vaan riitä energiat siihen että ne vaivautuis sanomaan jotain kannustavaa mulle vähän väliä. 

Päätin taas lopettaa alkoholin juomisen hetkeksi, siitä ei seuraa yhtään mitään hyvää. Selvinpäin mulle ei tuu sitä samaa ahdistusta joka tulee joka kerta kauheessa krapulassa, näin on vaan parempi, ei mulla ole missään vaiheessa ollut mitään tarvetta edes juoda kauheita kännejä, en vaan osaa säännöstellä sitä alkoholia silleen että joisin sen muutaman. Jos juon niin juon sitten kunnolla kanssa! 

Tää on varmaan taas tosi sekava postaus, mulla on jotenkin tosi sekava olotilakin tällä hetkellä nimittäin :D Mutta ei siinä.. 

XOXO: Nansku