Tähän astista parasta terapiaa on ollut se, että herra T on lukenut mulle mun omia vanhoja kirjotuksia ääneen, se on jotenkin todella herättävää kuulla omaa tekstiä toisen ihmisen suusta joka lukee sen vielä silleen ihanasti ja tunteella. En osaa selittää sitä mutta jokainen varmaan jolle on tehty tolleen niin tietää miltä se tuntuu :D Varsinkin jos tykkää kuunnella ihan suunnattoman paljon toisen ihmisen ääntä, herra T:llä on jotenkin todella rauhoittava ääni ja sellanen mitä voisin kuunnella ikuisuuden putkeen kyllästymättä siihen kertaakaan sinä aikana.. Mun on hyvä olla väleissä herra T:een kanssa, vaikka jossain vaiheessa olin sitä mieltä, ettei tästä tulis yhtään mitään eikä musta olis tämmöseen juttuun enään koskaan. Ääh, en tiedä ehkä tää on vaan taas sitä hetken huumaa ja sitten kun tää menee ohi niin tulee romahdus ja haukun herra T:een paskaks ihmiseks ja mitähän muuta :D 

''Vaikka olemme kahden
olet jossain kaukana
ilma on hiljaaisuudesta sakea
katsot minua silmiin
ja pidätät itkua''

Toivon, että tää mun hyvä ja elämänhaluinen oloni jatkuis vielä vaikka kuinka kauan koska, en kestäis mitään romahdusta taas, niitä on tullut tässä viime aikoina niin paljon liikaa ja ne kuluttaa mun voimat ihan loppuun. Avauduin toissa päivänä mun kaverille ihan liikaa mun paskasta olosta ja itkin silmät päästäni. Hän oli vähän hämillään, että miten mä aina vaikutan niin elämänhaluselta, iloselta ja sellaselta kenellä ei olis koskaan mikään vikana/hätänä :D Mutta mä oon opetellut sen, etten romahtais toisten ihmisten nähden enään koska siitä tulee liikaa ongelmia sen suhteen, että joutuu väkipakolla kertomaan tunteistaan ja siitä että MIKSI mulla on sellanen olo, miksi mä haluaisin kuolla ja miks sitä, miks tätä. En oo jaksanut sitä niin kehitin keinon jolla mä pääsen tosta, eli se ettei vaan näytä paskaa oloaan.. Tonkin takia mun on ollut kauheen vaikee olla yksin viime aikoina, kun romahdan yleensä samantein kun jään yksin, alkaa ihan suunnaton ahdistus ja ei tiedä miten päin olis. 

Vatsa on ollut vähän kipeä koska syömättömyyden jälkeen kun syö niin elimistö ei oo tottunut siihen ravinnon saantiin ja muutaman päivän kestää taas totutella siihen, ettei tuu tota vatsakipua.. Toistaseks ei oo vielä tullut sitä, että en halua syödä koska tulee maha kipeäksi. Tiedän, että kun syön nyt normaalisti se lähtee kyllä itsestään pois muutaman päivän sisällä, ehkä jo tänä iltana ei oo enään minkäänlaisia kipuja :) 

Sun kohdalla <3

XOXO: Nansku