Oon miettinyt , että miten ihminen voi olla näin kauheen läheisyysriippuvainen? Mä en pysty enään hetkeäkään olla yksin.. Jos oon yksin niin iskee ahdistus ja paniikkikohtaus ihan täysin. Onneks mun ei kauheen paljon tarvitse olla yksin kotona, jos mies ei oo tässä niin saan kämppiksestä seuraa joka on ehkä maailman toisiks parhainta juttuseuraa jos joku harmittaa :) Tommosia ihmisiä täytyis kaikkien muidenkin olla niin ei pääsis pienintäkään ahdistusta, joskus yksin oleminen on ihan jees tai ainakin joskus koin sen silleen että mä tahdon olla yksin. Nykyään se on silleen ,että onks mun pakko olla taas yksin? Oon joskus tolle miehelle itkukurkussa sanonut, että saa se mennä kotiin yöks jos tahtoo olla yksin mutta se on onneks lähes aina sanonut , ettei halua jättää mua yksin (jes) :D Mun onnekseni siis, emmä halua olla niin törkee että pakotan toisen liimautumaan muhun väkisin kiinni ettei se saa olla koskaan yksin tms.. emmä voi sellasta tehdä millään!
Toi mies tuntee mut erittäin hyvin kuten edellisessä postauksessa kerroinkin jo niin mun on oikeestaaan turha alkaa selittämään jotain, että ei mulle tuu pahamieli siitä jos sä lähdet kotiin tms.. Mulle kaikki aina hokee sitä, että jokainen ihminen kaipaa joskus yksinäisyyttä ja omaa rauhaa, miks mä en oo sellanen? Musta on ihana soittaa pianoakin silleen, että joku kuuntelee vieressä eikä silleen, että saisin olla ihan hiljaisuudessa omassa yksinäisyydessä!!
Kuntoilusta sen verran, etten oo pystynyt hetkeen tekeen yhtäkään kyykkyä kun mun polvet on ihan paskana jostain ihmeen syystä :/ Luistelemassa ollaan jonkun verran kyllä käyty ja sehän kuluttaa aika mukavasti! Muuta en oo sit kerennyt tekemään, en oo oikeestaan ees jaksanut murehtia tosta kuntoilusta niinkään, oon tänäänkin syönyt suklaata ja kaikkea mahdollista ja nyt turvottaa mutta ei se mitään :)
Nyt saunaan ja nukkumaan :) hyvät yöt kaikille.
xoxo: Nansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on tervetulleita :)