Höpönlöpön

Varotan nyt ihan ensimmäisenä, että tälleen illalla (nyt kun alotin tän kirjottamisen) niin tulee paljon juttua koska ajatus lentää ja liitää miten sattuu, eli tästä saattaa tulla todella pitkä postaus. 

Ajattelin ihan omaks ilokseni purkaa näitä päällimmäisiä ajatuksiani mun pääkopasta, etten pää sekoo ihan lopullisesti taas... Koska jos mulla on liikaa ajatuksia siellä joita en oo saanut purettua yhtään mihinkään niin musta tulee hullu! :D Parempi siis kirjotella sillon kun on jotakin kirjotettavaa ja ulos tulevaa asiaakin, tai no asiasta en tiedä mutta jotain kuitenkin. Mulle oli tossa sähköpostiin tullutkin jo muutamia kirjotuksia siitä kun en postaa yhtään mitään :D Oonhan mä jo kuitenkin aika säännöllisesti yrittänyt ainakin kirjotella tänne. Paljon säännöllisempää tästä on tullut kuin muista blogeista mitä mulla on ollut ehkä kuukauden ja sit oon poistanut sen koska en jaksanutkaan enään kirjottaa mitään. Tai ei mulla ollutkaan kirjotettavaa :D Tästä ihmeellisestä maailmasta mulla on ollut sellanen olo, että ihan sama mitä mä tänne kirjotan KUNHAN vaan kirjotan jotain. Mutta en jaksa noita syömisiä kirjotella koska en oo niistä nyt kirjaa pitänyt pariin viikkoon varmaan. Mutta varmaan niitäkin jatkan sitten kun jaksan taas panostaa ylöskirjottamiseen vähän enemmän. Mutta mennääs noihin aiheisiin sitten taas.. ->

Ensimmäiseks: Oon yrittänyt ymmärtää vähän itseäni (tai en tiedä onko tässä edes mitenkään ymmärrettävää) , että mikä tossa yksin olemisessa on niin kauheeta.. Tai yksin nukkumisessa, miks mä en saa nukuttua yksin? Onks se oikeesti vaan tottumuksesta kiinni?  Tai siitä kun mä en vaan yksin kertaisesti tahdo sitä. En edes muista koska viimeks olisin nukkunut YKSIN!! Jos herra A puhuukin siitä, että lähtee yöks kotiin niin mua suurin piirtein alkaa samalla sekuntilla ahdistamaan ihan suunnattoman paljon ja en tiedä miten päin olisin.. Tän päiväinen on ihan mainio esimerkki taas tähän, herra A lähti kotiin ja sano ,että tulee takasin kun pystyy muutaman päivän päästä aikaisintaan!! Sitten rupesin ihan hysteerisesti itkemään, että emmä tahdo että hän lähtee.. emmä halua nukkua yksin. ENsimmäisenä tulee mieleen se, että emmä halua nukkua yksin!! (vaikka sillon oli aamu kun hän lähti..) No nyt sitten kuitenkin taas sain perikseni ja mun yllätyksekseni se tuli 23 aikaan takasin, eikä puhunut että koska lähtee takasin kotiin!  Päivisin mulla on niin paljon touhua, ettei se periaatteessa haittaa vaikka joutuisin olemaan yksin koska en silleen kuitenkaan ole yksin koko aikaa.. Eilenkin tässä oli koko ajan joku mun kanssani etten mä kerennyt miettimään sitä, ettei se herra A ole tulossa yöks tänne, mutta kun ilta tuli niin taas e sama saatanan ahdistus valtas mun mielen oikein huolella.  mutta huoh, en tiedä.. Jotenkin niin kauheen monimutkasta taas tää elämä. Ehkä mun pitäs puhua tosta mun psykiatrilleni tai jotain, että saisin vähän selkeyttä tohonkin asiaan, tuskin se osaa sanoa mitään niinkuin ei kukaan muukaan. herra X:kin sanoo vaan että ''kyllä sä pystyt, kyllä sä pystyt'' ja hokee sitä koko ajan, mulle tulee vaan sellanen VITTU TOIKAAN EI YMMÄRRÄ YHTÄÄN MITÄÄN OLO!!  En haluais samanlaista masennusta kun mulla oli vähän aikaa sitten (ennen herra X:ää). 

Ja sitten toiseks: Mua harmittaa niin paljon noi mun ja herra X:än välitkin, ei me pystytä enään puhumaan samanlailla kuin aikasemmin... Johtuuko se herra A:sta? Luultavasti. Vai sitten tosta yhdestä toisesta asiasta, kaikki on tapahtunut taas jotenkin niin kauheella rytinällä ja silleen niin ohan tää aika outoa! En tiedä. Toisaalta haluaisin tietää syyn kaikkiin mahdollisiin, mutta herra X:än mielestä meillä ei oo mitenkään muuttunut nää välit, mutta kuvittelenko mä sitten ihan oikeesti vaan tän kaiken outouden omassa päässäni? o_o Kait sekin sitten voi olla mahdollista. Me ei soitella enään _KOSKAAN_, viesteihin tuskin tulee vastausta. Ja koneella jutellaan iltasin muutama sana... Plääh, täytyy varmaan yrittää lopettaa ajattelu ja olla vaan niin ehkä tää ahdistuskin helpottais. 
(Ton verran sain viimeyönä aikaseks kirjotettua.) 

Mua väsyttää ihan tajuttoman paljon kun mietin taas kaikkee mahollista yli puol yötä ja en saanut mitenkään nukuttua. Mietin , että pitäskö mun vaan feidata herra A, että saisin mun välit normaaleiks herra X:än kanssa? Toisaalta toi olis tyhmää taas toista kohtaan ja ajattelisin periaatteessa taas vain itseeni ja sitä miten mä itse haluan asioiden olevan.. äääw, nyt mä lopetan tän lässyttämisen ja lähen siivous hommiin tästä pikkuhiljaa! 

XOXO: Nansku